Päivä miesseurassa

Myöhään illalla käytävää pitkin vaappui pölähtäneen näköinen mies, jonka nahka oli tavallista lämpöisempi. Niinpä jäätiin kotiin hengailemaan, poikien kesken.

On ollut tosi lupsakka aamupäivä. Siivoilin rauhassa samalla, kun mies suhahteli yläosattomana sählypallon perässä.

Hiljalleen käynnistyvä kevät on mennyt multa aivan ohi, kun olen ollut sisällä toista viikkoa. Tällaista tämä lentsun aika. Ei ole huvittanut tehdäkään oikein mitään, niin paitsi liityin Pinterestiin. En ole silti aivan vielä sitä käsittänyt, ehkä siksi, etten ensisijaisesti ole visuaalinen. Tarvitsen tekstin oheen, kuva tuntuu pelkältä pinnalta johonkin mielenkiintoisempaan.

Laitettiin kuopuksen kanssa sinapinsiemeniä tulemaan. Sehän se oli yksi niistä leivänpäällisistä, mitä taannoin kaipailin! Nämä ovat helppoja, mutta kastella pitäisi päivittäin. Sopivat pieneksi puuhasteluksi ennen muuta kasvukuhinaa.

Honteloita ovat yrtit, kun ilman keinovaloa kurkottelevat, mutta se olikin tiedossa. Varsinaiset kasvun ajat ovat vasta edessä.

Viime viikolla luin Pekka Himasesta kertovan artikkelin Long Play -lehdestä. Se nyt on asia erikseen, mutta sieltä pomppasi yksi erään tutkijan heitto silmille. Minusta kun tuntuu välillä hölmöltä kitistä blogien maailmassa, varsinkin, kun ne ovat täynnänsä unelmahöttöä (ja tunnustettakoon, että vaikken tilastoja niin aktiivisesti seuraakaan, niin kyllä ne tekevät syvän kurvin aina, jos erehdyn jotain mielestäni henkistä narisemaan sanotaan nyt vaikka ompelukuvien laittelun sijaan). Mutta tässä se siteeraus:

On myös retorinen taito, että esittää vain positiivista ja kannustavaa ajattelua -- silloin kriitikot näyttäytyvät tunnelman pilaajana.

Tämän himasmaisen retorisen taidon puuttuessa...Ollaanpa unelmahöttöisiä tunnelman pilaajia myös jatkossa!