Elämää marginaalissa

Huhhui. Olen puhissut pahantuulisena koko päivän enkä eilenkään mikään enkeli ollut.

Muutokset väsyttävät.

Tuntuu, että olen lähtenyt eriytymään ajatuksissani jonnekin kummalliseen suuntaan, mistä en tavoita maailman menoa.

Voihan se olla, että tämä tuotannollis-taloudellinen "vapaa-aika" on saanut aikaan pysyviä vaurioita aivoihini. Ajalla on sellainen taipumus, se hieman pysäyttää.

(Vaikka jos ajattelisi, että tässä on ollut silkkaa leppoisaa lomailua, niin joo, ei oo stressivapaata hötkyilyä tämä. Sen tietää, jos kokeilee.)

Nyt olen sitten päättänyt hieman reivata kurssia uusille tuulille. Toinen työ, toisenlaiset kujeet. Ei mitään lopullista irtautumista nykyisestä, tosin. Aika näyttää sen.

Joskus vain on niin, että vaikka asiat ovat hyvin, ne väsyttävät ja vatuttavat. On epämääräistä pahan olon tunnetta, seinään tuijottamista, vihamielisyyttä.

Ajalla on pysäyttämisen lisäksi ihmeellinen taipumus selkiyttää. Kyllä tästäkin puurosta ihan hyvä tulee.

Vielä on yksi pusero kesken teemalla punainen, muuten ovat suunnittelemani punasävyiset vaatteet lapselle valmiit. Tässä kyllästyttävän tuttu Marimekon Unikko, mutta lapsen silmille kuosi on tuore ja hän sen valitsi. Väri on oikeastaan minunkin mielestäni aika sievä.

Raikastin hieman noilla alla pilkottavilla leggingsseillä, trikoo LiandLolta. 

Pitää kai se tunnustaa, että varovaisen hapuilevasti laitoin siemeniäkin itämään...Tässä vaiheessa ihan vain kasvun tunnusteluna. Tämä on pikku siemenlaatikko Ikeasta. Mukana tuli pienet turvekiekot, jotka turposivat vedessä moninkertaisiksi. 

Näköjään joku meillä saisi siivota pöytänsä. Mutta nyt tuleekin viikonloppu.