maanantai 11. helmikuuta 2013

Jo loppui aikaansaamattomuus

Kerroin pari blogipostausta sitten, kuinka talossa vellova kaaos sai minut lainaamaan kirjastosta Rojun taltuttajan käsikirjan. Sehän ei johtanut radikaaleihin iskuihin muutoksen aikaansaamiseksi (jos nyt sallitaan poliittinen kieli näin kodin ongelmapesäkkeiden raivauksessa...ettei olisi hieman liioittelun makua).

No, vaikka tätä luukkua on remontoitu nelisen vuotta ja sitten pidetty pari vuotta taukoa (nk. vauva-aikatauko), ei olla lähelläkään sitä pistettä, että täällä näyttäisi valmiilta tai edes hyvältä. Vielä pahempaa, täällä on alistuttu kauhua ja tuhoa aiheuttavien orgaanisten luonnonvoimien jylläykseen. "Ei jaksa ku ei kuitenkaan kannata."

Kun vuoden alussa tuli enemmän "luppoaikaa" (tarkoittaen epämääräistä säntäilyä kahdeksan tunnin päivittäisen jyystön sijaan), ajattelin remontoivani ja siistiväni. Aika kova petos. Aika on mennyt kaikkeen muuhun. Ihan asialliseen, tarpeelliseen ja hyödylliseen, mutta ei ainakaan kotiin.

Mutta nyt voin ilokseni ilmoittaa, että aloitettu on. Aikaansaamattomuuteni kävi sietämättömäksi ja maalasin kellertävän värisen kylmiön oven. Jes! Samalla menivät keittiön ovenkarmit.

Kylmiön ovi kätkee taakseen karmean salaisuuden: haaveilen keittiöremontista. Olen vuosia pitänyt itseäni kohtuuttomana haaveillessani keittiöstä, jossa koko perhe mahtuisi istumaan (nythän aikuiset syövät lattialla). Osa perheestä tuntuu pitävän nykyistä syömäjärjestelyä pikkujuttuna, jonka uhkaaminen lienee pikkuporvarillista panettelua.

Mutta keittiöremonttihaave lähenee toteuttamista kuin sisäinen tsunami. Kunhan ensin tuon eteisen tuosta työstän...

Erään ystäväni keittiöremontti maksoi 18 000 euroa. Lienee heti alkuun täsmennettävä, että pöllömpikin osaa laskea, että noin kahdeksan neliön suuruiseen keittiöön ei mahdu Ikea-kuvaston tunnelmakuvien kaltaisia kiintokalusteita. Ripaus onnistumisen realismia on siis jo mukana.



Tässä vielä tunnelmakuva suurelta osalta päivääni: säätöä koneella, suuria puheita ja pieniä eleitä. Epämääräinen kissan kehoon lämpöä tuottava orgaaninen kokonaisuus viltin alla on minä. Epäorgaanisempi kokonaisuus on n. satavuotias vintagetietokone.


5 kommenttia:

  1. No huhheijaa, on ollut keittiörempalla hintaa jollain! Ei muuta kuin suunnittelemaan, olishan se kohtuullista päästä istuma-asentoon syödessään. ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aattele, joku vois luulla, mutta meillä päin se on vissiin turhan vanhoillista.

      Poista
  2. keittiörempat osaa kyllä kustantaa, mutta tolla on tainnu jo saada kultaiset pinnat keittiöön... keittiöremppa on kyllä... haastavaa... voimia siihen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, olen kokenut putkiremontin, joten kestänen keittiön :)

      Keittiössämme on oikeasti megahaastavaa se, että se on todella pieni! Plussana tuleekin se, että pieneen ei mahdu paljon kiintokalusteita, eli ei mene niin paljon rahaakaan.

      Ei tässä jäniksen selässä olla, mutta suunnitteleminen on kivaa. Ja vissiin joku hulluus aina iskee, kun unohtaa, kuinka tuskaisaa remontointi on...

      Ja joo, se 18 000 euron keittiö oli kyllä tosi kaunis, mitä nyt kuvasta olen nähnyt, mutta en sitten tiedä, olisko siinä käytetty kultaisia nauloja ;)

      Poista
  3. Vai olikohan siinä 18 000 euron remontissa mennyt markat ja eurot sekaisin. :D Vaikka eihän siinä mitään, jos sattuu olemaan ylimääräisiä senttejä, niin syytää ne sitten vaikka keittiöön.

    VastaaPoista

Tosi kiva, kun jaat aatoksesi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...