Elmeri muutti meille

Sain ommeltua keskeneräisinä lojuneet leggarit valmiiksi, yhdistin ne Metsolan pinkkiin pallojoustofroteeseen. Leggingssien kangas on Hilcoa Hanhelista.

Pinkin käyttö jatkaa harjoitteluani sen suhteen, että isompi kasvaa yksilöksi, jolla on omia mieltymyksiä. Punaisen eri sävyt ovat niitä, ei niinkään pinkki kuin punainen, mutta pinkki enemmän kuin vaaleanpunainen.

Ennen kuopuksen syntymää pelkäsin tyttövärejä (vaikka itse olen aina tykännyt myös tyttöväreistä), mutta vapauduin kammostani kuopuksen synnyttyä. Tyttöjen maailmassa on niin paljon kivaa, ja mitäs muuta se pinkki onkaan kuin tyttöjen univormu. Sopii se joillekin pojillekin, muttei pue kyllä kaikkia (ihan värinä, ilman sukupuoleen tai seksuaalisuuteen liittyviä mielleyhtymiä).

Olen aina tykännyt väreistä enkä ole sisustajanakaan mikään mustavalkoinen. En silti lähde väreillä leiskumaan; jos jossain leiskuu, lopulla rauhoitetaan.

Huom. kolmivuotiaan kummityttöni äiti, jos satut lukemaan! Tätä joustofroteeta olisi vielä kolmivuotiaan liivimekon verran!

Meille muutti eilen Lontoosta Elmeri, se vähän erilainen norsu. Sen lähetti vanha perheystävä (aloimme 9-vuotiaina kirjeenvaihtoon...siitä se lähti). Jännä, miten tavaran kautta voi toisinaan tulla niin lämpimiä tunteita ihmisiä kohtaan. Välillä sitä kokee saavansa aivan erityisiä lahjoja, kun tulee muistetuksi...tai lapset, muistuttaa hän, kun ei tää mulle ollut.

Eihän tämäkään ole kuin täytetty norsu, mutta silti...