Elefantti huoneessa

Silloin tällöin on hyvä soittaa ystävälle ja kysyä neuvoa. Usein huomaa ajattelevansa, kuinka etäinen on ympäristönsä kanssa. Ei tule raaputettua pintaa syvemmältä. Tiedä missä sfääreissä sitä liikkuukaan.

On kiva kysyä mielipidettä, vaikka nyt sitä, onko olohuoneessa elefantti.

Olen viettänyt aivan höpöviikonlopun. Käynyt elokuvissa, syönyt hyvin ja liikaa, mussuttanut karkkia (ei sovi mulle, söin äsken elokuvista jääneet ja nyt öklöttää ihan liikaa!), nähnyt ihmisiä. Voi olla, että tulee raskas viikko. Voi myös olla, että tulee ihan kevyt ja kiva viikko. Ihmismieli ei aina pysy menossa mukana.

Paikoillaan tököttäminen se varmaan karmeinta on, vaikka silmille räpsähtävät yllätykset saavatkin miettimään aivan outoja. Samojen ratojen junnaaminen. Voi vitsit, kun tekisi mieli avata kaikkia ajatusten polkuja, mutta kun ei ole selviä ajatuksia, on vain aivan pieniä kinttupolkuja kohti sumua, sellaista epäselvää haromista, ei mitään suurta kuitenkaan, sumuun vieviä valtaväyliä. 

En ole saanut saumurin langoitusta pelaamaan, mutta sain nepitettyä keskeneräisiä kuopuksen pappatakkeja kolme kappaletta. Aika kivoja niistä tuli, tässä Muru-neuloksesta Rokkikissa-pappatakki. Ovat myös aivan hurjan käteviä, koska näiden alla voi pitää kivaa t-paitaa, mutta eivät ole liian kuumia tai "hienoja" arkikäyttöön. Pappatakkeja on meillä jo neljä, ja lisäksi yksi pappaneule.