Kesäloman aloitus

Kesäloman aloitukseen liittyy tiettyjä rituaaleja. Kärjistetyssä mielessä olo on kuin jälleenrakentajilla: mikä pommi elämässä on räjähtänyt, mitenkäs nyt siivotaankaan sotkut? Ensin pitäisi puhdistaa mieli arjen törystä (työn alla, lomaflunssa on jo vastaanotettu ja viimeistä työhön liittyvää juttua kirjoitin tänään...kunhan saan sen loppuun, on kaksi työtöntä viikkoa), sitten raivata vahingot, sitten katsoa, lähtisikö mieli luoville poluille, liitämään ja hengittämään.

Konkreettisena eleenä olen nokkaa niiskuttaessani siivoillut pieniä nurkkia. Nuukaillen-teoksen inspiroimana olen yrittänyt myös pohtia, mitä tavaroita tarvitaan, mitä ei. Sanotaanko että työnsarkaa riittää. Mielessäni olen kironnut syvimpään mörön pyllynreikään ne sisustuslehtijutut, joissa eteinen on kodin käyntikortti. Miten, 60-luvun eteisellä, neljän hengen kengillä ja neljällä vuodenajalla (jotka ovat kaikki päällä päivästä riippuen, mukaan luettuna lumi, poutasää, räntä ja sade)?

Loma on myös semmoinen jutska, että sitä pitää ruveta hommailemaan, vaikkei siltä niin tuntuisikaan. Olen edelleen äksy ja lyhytpinnainen, eikä kotia ole saatu raivattua, mutta kävimme silti ostamassa koulurepun lapselle. Sen rituaalin olin suunnitellut etukäteen. Valinta tehtiin huolellisesti: pohdittiin kestävyyttä, aikaa, väriä, muotia. Sponsorin ominaisuudessa toiminut äitini totesi ilahtuneesti, että tuossahan on hyvä teininä kaljapulloja kuljetella. Toivokaamme niin, tavallaan.

Lomaeväitä: kasvimaa, kodin järjestely, kavereiden tapaaminen, nukkuminen, ulkoilu, puuhastelut. Ehkä myös kaupungin vältteleminen, sillä siellä hengailu tuntuu ahdistavalta. Tuntuu itse asiassa siltä, että ainoat sopivat lomatamineet ovat velourpöksyt tai oranssit lörpöttävät puuvillacargohousuni. Kaikki muu tuntuu väärältä. Haluan olla näkymätön, olematon, ainakin jonkin aikaa. 

Ohessa parit pyjamat, jotka ompelin loppuun eilen illalla. Oikeanpuolimmainen setti oli odotellut keskeneräisenä talvesta saakka... Kankaat ovat Hannan Kankaan yllätyspaketista reilun vuoden takaa. Ostin sellaisen kerran Kankaiden yöstä, kun tulin yöllä myttyyn menneestä kollegapainotteisesta illanvietosta. Huomaa yhteys mielipahaan. No, pyjamat tulivat tarpeeseen, joten loppu hyvin, kaikki hyvin, tällä kertaa.

Pitsapannari on yllättävä herkku

Ajattelin aloittaa jatisevan päivitykseni suosituksella: tee pannukakusta pitsa, se menee kuumille kiville! Toimi näin: tee pannari perusohjeella, mutta älä terästä sokerilla. Ennen uuniin lykkäämistä laita päälle jotain, mitä laittaisit pitsaankin: jos olet kasvissyöjä, kenties tomaattisiivuja ja jotain suolukkaa, kuten oliiveja. Jos syöt kalaa ja/tai lihaa, varmaan tonnikala tai kinkku maistuisivat. Lisää juustoraastetta (ei tarvi laittaa niin läskisti kuin oikeaan pitsaan, täytteidenkin kanssa riittää kohtuus).

Terveysvaikutteinen syntyy spelttijauhoilla, munissa ja maidoissa on protskua, ja hyvällä mäihällä pannariin saa kaadettua purkinpohjallisia vaikka aurinkokuivattuja tomaatteja tai jonkun nahistuvan paprikanpuolikkaan. Tällaisia ylläreitä saattaa lymytä yhden jos toisenkin kaapissa näin juhlapyhien jäljiltä.

On hankala kuvata, mitä tapahtuu, kun muut iskevät hampaansa pannariin. Mutta jotenkin näin se menee: Ensin makustellaan. Maku havaitaan toimivaksi. Sitten sahataan lisää pannaria. Lopuksi kehutaan ja kiitetään, jos muistetaan. Pannaria ei jää.

Olen lähtenyt tähän villiin kokeiluun Ulla Svenskin Suomen lasten leivontakirjan ohjeen kautta. Esikoiseni sai kirjan minulta joululahjaksi, koska tykkäämme leipoa yhdessä. Se on mun hetkeni olla pullantuoksuinen, eli vastapainona olen sitten muuten usein kärttyinen ja poissaoleva sotkusta karjuja.

Suosittelen myös Suomen lasten leivontakirjaa tai mitä tahansa leivontakirjaa, jossa on kohtuullisen simppeleitä reseptejä. Leivonta- ja ruoanlaittokirjat ovat esineitä, joiden omistaminen on mielestäni kannattavaa, jos omistamiaan esineitä pitää lähteä priorisoimaan. Googlaan kyllä usein reseptejä, mutta käytän eniten vakkarikeittokirjoistani löytyviä. Olemme tehneet leivontakirjan kanssa niin, että kukin saa aina välillä valita, mitä tehdään.

**

Tänään pohdin taas Helene Schjerfbeckiä ja sitä, kuinka hän valitti kotitöiden määrästä. Olen tehnyt ruokaa ns. alusta saakka eli jauhanut lihamyllyllä kala- ja sienipihvejä, kala tutun pyytämää, sienet itse poimittuja ja pakastimen tyhjennyksen edellä vihdoin viimein sulatettuja. Lisätuntumaa on tullut kasvimaalla rikkaruohojen nyppimisestä – aika pitkä matka ruokaan.

On entisaikojen emännillä ollut hommaa!

Mutta eivätpä entisaikojen emännät suunnitelleet samantyyppistä työviikkoa kuin minä, viimeistä ennen lomaa. 2000-luvun emäntä, tällainen olen mielelläni.

Nuukaillen-opus

Ai kun ihana, Laura Honkasalon Nuukaillen eli kuinka pelastin kukkaroni ja maailman.

Ei sillä, että kirjassa olisi ollut kovin paljon uutta asiaa, vaikka se olikin täynnä asiaa. Olen pohtinut nuukailua niin paljon. Parasta oli tunne vertaistuesta: Honkasalo kirjoitti sopivan kriittisesti samalla, kun tunnusti omia houkkamaisuuksiaan, kuten brändihimojaan ja mielihyväostelujaan.

Kirjassa myös tiedostettiin lapsiperheen tarpeet, vaikka teos sopii yhtä lailla sinkku- kuin pariskuntalukemiseksikin. Lapsilla on tietyt kiistämättömät tarpeet, mutta mitä ne ovatkaan...? Honkasalo kirjoittaa oman kantansa.

Erityisesti lämmitti Honkasalon ristiriita: hän tunnustautui sisustusblogifaniksi (ja tuntuipa seurailevan muotiblogejakin) samalla, kun pitää jatkuvaa sisustamista mielettömyytenä. Samaan tapaan hän päivitteli käsityöharrastustaan ja huomautti, kuinka käsitöiden materiaalit eivät useinkaan ole erityisen ekologisia tai eettisesti tuotettuja, ja kuinka niiden kohdalla pitäisi aivan samaan tapaan kuin ostamisenkin kanssa pohtia, tarvitsenko tätä, vai päätyykö se kirpparille ja sen jälkeen roskiin. Just! Viehättävää oli lukea myös hänen perustelujaan, kuten vaikkapa ajatuksia siitä, kuinka käsityöt ovat terapiaa ja siksi itsessään hyväksyttäviä (millä logiikalla?).

Oli vapauttavaa lukea myös hänen epäoikeudenmukaisuuden tunteestaan: kun muu maailma tuntuu rälläävän kuluttamisensa kanssa vailla huolta huomisesta, miksi itse nuukailee ja leikkoo vanhoista trikoosoiroista pikkuhousuja? Niin tuttua.

Myös romun säilöminen huonon omatunnon kantamisen muotona on mainio huomio. "Maailma hukkuu roskaan, en voi heittää tätä pois..." Tuttua!

Kuten Honkasalo itse tunnustaa, minäkin olen asenteellisuuteni ja (keskituloihin verrattuna) varattomuuteni/nuukailuni ohessa vaatteiden, käsitöiden, tavaroiden ja sisustamisen ystävä, ja ajatuskuvioissa on paljon tunnistettavaa. Kirjan lukemisen jälkeen olo on huvittunut mutta samalla kepeä, ehkä hieman niinkin, että yhdessä olemme vahvempia. Itselläni on pitkä matka siihen, että käyttäisin samaa pukua päivästä toiseen niin kuin rouvat 50-luvulla, mutta ainakin Honkasalon länsimaisten linssien läpi katseltuna monta niksiä on jo hallussa.

Hmm. Pitäisiköhän lähteä kaatamaan pois ne kaksi maitotölkinpohjallista, jotka ovat pilaantuneet kylmiöön. Niistäkin olisi vedellä jatkettuna saanut pannarin tai makaronivellin.

Bloggausahdistus

Mulla on taas bloggausahdistus. Tuntuu siltä, etteivät päässä risteilevät ajatukset joko päädy sanoiksi näytölle tai sitten sanat tulevat ihan ihme muotoihin ja jäävät aivan kesken ja näyttävät oudoilta. Vaikka työ onkin maistunut paremmin kuin toukokuussa, tuntee samanlaisen jalkoihin kompastelun myös arjessaan: on kesäloman tarve.

Yleensä, kun tunnistan jonkin tuntemuksen ja sanon sen enemmän tai vähemmän ääneen, tukos laukeaa ja sitten taas helpottaa. Niinpä sanon tämän täällä.

Huomenna pitänee rynnistää kauppaan (siellä ei varmaan olekaan ketään muuta) ja hommata kaikenlaisia juhannusherkkuja hevi- ja ehkä vähän muiltakin osastoilta. Pihalla seisoo ruosteinen pallogrilli, edellisiltä asukkailta peritty.

Kirjastossakin käyty, löysin muun muassa Nuukaillen-opuksen. Juhannusherkuissa en aio kuitenkaan nuukailla, olen luvannut tyttärelle, että me leivotaan.

Hyvää juhannusta!

7 kasvista päivässä

Olen kokeillut syödä seitsemän eri kasvista päivässä, mutta on hankalaa! Varsinkin, jos yrittää eri värejä. Lounasruokailijoilla lienee helpompaa, jos salaatti kuuluu ateriaan.

Asiasta porkkanaan, jännä kun tuntuu tammikuulta kesäkuussa! Olin just kasvimaalla ja tuntuu, että olisi pitänyt pilkkihaalari laittaa. Ihan turhaan tein tämänkin kesähamosen.

Äh se on ihan rutussa. Kangas saksalaiselta torilta 5 e.

Mulla on tänä vuonna parvekkeella tuoksuhernettä, miinanköynnöstä, aitoelämänlankaa ja ruukkuun soveltuvaa auringonkukkaa sekä muutama miekkalilja ja vastaava.

Jäämme seuraamaan jännityksellä. Jotkut yököt tai vastaavat ovat rei'ittäneet kaupasta hankkimiani kukkasia. Ärr!

Kesä ja kärpäset

Pitäisi osata nautiskella kesästä, vaikka onkin kylmä. Mulla on tulossa kolme viikkoa lomaa, odottelen jo. Hommat kyllästyttävät ja nukuttaa.

Viikonloppuna muu väki oli hautajaisissa ja ehdin ommella. Tämä hame annettiin jo eräälle synttärisankarille. Emme ehtinery kauppaan, rahatkin olivat vähissä ja kokeilin viljellä ajatusta itse tehdystä lahjasta. 

Puuvilla on tilattu joskus yllätyspaketissa Michas Stoffeckestä Saksasta. Sitä oli vähän jäljellä, samoin satiininauhaa, josta tein tereen etukappaleeseen.

Ainakin kärpäsen mielestä hame oli makea.

En ole yhteisöllinen

Olen taas siinä tilanteessa, että päivällä mielessä pyörineet aatokset ovat sulaneet väsähtäneen huokauksen matkassa jonnekin taka-alalle harhailemaan. 

Halusin kirjoittaa ainakin yhteisöllisyydestä, tuosta sanasta, jonka myötä osa hyrisee tyytyväisyyttä ja osa pidättelee ykää. Tänään oli taloyhtiötalkoot ja heräsin aikaisin leipomaan sinne pullaa, sillä tiesin, että uudet asukkaat tulevat mukaan. Tämän taloyhtiön asiat alkoivat mennä kerrasta paremmiksi, kun vuosia sitten tilattiin kiinteistöhuolto hoitamaan kriittisimmät kolailut ja nurmikonleikkuut. Yhteisöllisyyttä ei nimittäin mitenkään myönteisessä mielessä ollut. Edelleen on joitakin puuhia, joita kiinteistöhuolto ei tee. Yhteisöllisyys tarkoittaa täällä sitä, että tiedämme ennalta kaikki ne, jotka osallistuvat puuhiin: 36 % talon asukkaista. Prosentti on matala tai korkea, riippuu katsantokannasta. Kerrostalossa luku olisi varmaan jo hyvä, pienessä taloyhtiössä hommat jäävät muutaman aktiivisemman harteille. 

Päivä sujui mukavasti ja kahvia ja pullaa kului. Hommat saatiin tehdyksi ja suunnitelmia jatkosta tehtiin. Suhtaudun silti yhteisöllisyyteen epäilevästi. Se vaatii sitoutumista ja tekoja, ei pelkkää laiskaa siivouspäivän peukuttamista. Treenaan omaa ajatteluani: teeskentelen, ettei taloyhtiössä ole kauan jatkuneita kaunoja tai erimielisyyksiä ja päätän, että saan päättää lähiympäristöstäni. Olen omalla toiminnallani esimerkki, tai ainakin keskisormi. Tarkoitan, etten ainakaan vesitä uuden hyvän fiiliksen mahdollisuutta, jos sellainen olisi syntyvillä. Jos jollekin passiivisemmalle ei passaa, saa luvan tulla seuraavalla kerralla mukaan.

Tapasin pari päivää sitten poliittisesti aktiivista kamuani, jolle nurisin passiivisuuttani: haluaisin olla jotenkin yleishyödyllisempi, olla rakentamassa parempaa ympäristöä, mutta haasteena on se, ettei arki muutenkaan pysy lapasessa. En silti haluaisi vedota siihen loputtomasti. Ehkäpä ruohonjuuritaso sopii tällaiselle vähemmän yhteisölliselle jurnulle. Kotitaso, ammatillinen taso, ruohonjuurikansalaistaso. Ja sitten ne yksilölliset valinnat: yltiöpäisen kulutuksen vastustaminen, pyöräilyn suosiminen, kasvisruoan suosiminen,...

Olen pohtinut, että lähialueen jättipalsamiesiintymä pitäisi kitkeä talkoilla hiiteen. Ensinnäkin inhoan jättipalsamin hajua. Mutta toiseksi inhoan kuinka se valtaa alaa. Ehkä siinä voisi kuitenkin olla jonkinmoinen startti, kenties. Mutta hieman on hapan sivumaku suussa, "ei kukaan kuitenkaan lähtisi mukaan", ehkä jonain päivänä menen sopivassa raivotilassa pöpelikköön itsekseni jättipalsamia kiskomaan (sen hävittäminen sentään on mahdollista, vieläpä ilman ammattilaisapua). 

Tässä hame Marimekon jämäkankaasta ja ohje mukailtuna Karkelot-blogista. Suosittelen ohjetta heille, jotka haluaisivat joskus ommella jotain kivaa kohtuullisen nopeasti ilman ylimääräistä turausta. Selkäpuolen kuminauhavyötärö lisää käyttöikää ja puuvilla on sopuisa ommeltava. Sopii myös himokierrättäjille, jotka hamstraavat kirppareilta mukaansa vanhoja kankaita. 

Sain tehtyä viikonlopun aikana pari muutakin hametta, mutta taidan esitellä ne myöhemmin.

P.S. Ei tästä taaskaan tullut mitään selkeää. Painan siis pääni. Just sainkin työstä palautetta, että tää on hyvä, mutta kieli on epätarkkaa ja viljelet idiomaattisuutta. Olisihan sitä voinut viljellä idioottisuuttakin, tietenkin. Mutta jään nyt tänne epäselvyyteeni uiskentelemaan. 

Väitöshame

Käväisin tänään väitöksessä ja ompaisin, kuten Kahviaika-blogin kirjoittajan virallinen termi kuuluu, itselleni sitä varten hamosen.

Kangas on Marimekolta.

Ja sitten valmistautumaan illan paardeihin...

Kimono

Tekaisin Tyrnifarmarit-blogin ohjeella tällaisen kimonopaidan.

Palstalla alkaisi olla kaikki kylvetty nyt toistaiseksi.

Huushollin uros guuglaa murha.infoa tämänpäiväisen uutisen vuoksi. Monikohan tällä hetkellä tekee samaa.

Kesäaamun rauha

Vaikka touhuankin tähän aikaan vuodesta pihapuuhissa välillä väsyksiin asti, yritän muistaa nauttiakin. Tässä muutamia tunnelmointikuvia takapihalta.

Olen viime aikoina miettinyt aika vähän sitä, kuinka kirjoittaa jotain, joka saattaisi kiinnostaa muita tai kuinka käyttäytyisin soveliaasti tosielämän puolella. Ei sillä, etteikö olisi mukavaa jos joku lukee tai jos joku tosielämässä tykkää minusta, mutta olen aina ollut hirveän huono miellyttäjä ja muiden ajatteleminen omalla kustannuksellani on niin kovin väsyttävää. 

Jos osaisin jättää Facebookin linkit ja muun turhanpäiväisen, elelisin varmaan kirjojen parissa aika mukavasti. Tavallaan harmi, että pidän vuorovaikutuksesta ihmisten kanssa. Joskus vuorovaikutuksen sisältyy ristiriitoja, on sula mahdottomuus olla aina samaa mieltä muiden kanssa. Eri mieltä oleminen on oikeasti aika terveellistä ja usein avartavaakin, mutten kaipaa sitä kaikkiin hetkiini.

Tällainen olen, anteeksi muttei kuitenkaan anteeksi. 

Pihani on puna-ailakkien reservaatti. Ennen annoin niiden kylväytyä vapaasti, nykyään rajoitankin jo.

Kesäaamuun heräilyä.

Tämän tulppaanin neonloisto ei tahdo tallentua kuvaan.

Angelique-tulppaanit ovat hurmaavia.

Pikku pihan vasen reuna.

Karkulaisina kylväytyneet.

Särkynytsydän on aloittanut kukinnan.

Tämän kesän terassikukkia.