perjantai 1. tammikuuta 2016

Ehtoisa säväyttää ruokareseptillään

Nyt on taatusti oikea aika iskeä, kun housut puristavat, joulupulla pierettää ja pikkujouluista roikkuu yhäkin mukana lepattavat silmäpussit. Nimittäin terveellisen elämän eetos! Tässä sitä nyt tulee.

Meikäläinen ei ihmeemmin harrasta uudenvuodenlupauksia enkä lupaa myöskään laihtua tai tulla paremmaksi ihmiseksi. Puolisoni kanssa pohdimme, että tämän vuoden tavoitteina voisi olla valokuvien tulostaminen ja lisääntyvä vapaaehtoistyö. Niihin ei liity kiinteytymistä, spiruliinaa eikä spagaatiakaan, mutta tokihan olisin henkisesti valmis niihinkin muutoksiin, jos ne jotenkin ihmeen kaupalla kohdalleni osuisivat.

Omana haasteenani on ainainen arkilevottomuuden tuntu: se, että rentona hengittelevä ja kotona hääräävä ehtoisa emäntä on oikeammin välttämättömyyksiä huiteleva iloton olento, tai siis ehtoisa emäntä ei pääse hengittelemään. Olen niin monta kertaa tiedostanut loman loppupuolella sen voi ei -tunteen, että taas mennään. Enkä ole kertaakaan osannut hidastella niin, että arki tuntuisi makeammalta. Eikä siinä mitään, makeutta on elämässä omasta takaa, mutta ei sitä hetkeen keskittymistä, käsitöitä, yksinkertaisuudesta nauttimista.

Tarkoituksena oli kuitenkin jakaa resepti, sillä ehtoisa emäntä tykkää ruoanlaitosta (toisin kuin se töissä käyvä bitch). Ja tämä resepti ainakin moukaroi makuhermoja, ja tässä on paljon soveltamisvaraa. Tämä on mukaelma ulkomailta saamastani reseptistä ja mukaelma tarkoittaa sitä, että tätä voi mukailla edelleen.

Huonoiksi puoliksi listaisin raaka-aineiden ulkomaisuusasteen sekä erinäisten tarvikkeiden runsaan lukumäärän, eli kertasatsi tätä evästä ei ole kovin edullinen. Mutta jos tätä tekee toistekin ja käyttää esim. jo avattua tahinia ja tamarindia, ruoka ei ole enää lainkaan kallis. Ne kuitenkin aika armollisesti säilyvät.

Hyviksi puoliksi listaisin mukailtavuuden, jota tuossa yrittelin jo alleviivailla, terveellisyyden sekä rakenteeltaan virkistävän vaihtelevuuden. Keskeiseksi ottaisin tuon kastikkeen, joka pitää sisällään erinäisiä erinomaisia raaka-aineita. Mössöön soveltaisin kaalta ja muita kotimaisia aineksia. Mutta nyt mennään näillä.

Ruoan nimi on Munakoisomössö.

Mössöön käytin seuraavia:
1 ruokalusikallinen garam masalaa
1 ruokalusikallinen sinapinsiemeniä
öljyä (alkuperäisohjeessa kookos-, minä käytin oliivi-)
2 munakoisoa kuutioituna
kirsikkatomaatteja halkaistuna
halloumijuustopaketti
korianteria silputtuna valmiin sekaan, jos harrastelee yrttejä talviaikaan (minä yleensä en)

Vinkit soveltamiseen: käytä joka tapauksessa garam masalaa ja sinapinsiemeniä, ne ovat mainio pohja! Jos poistat halloumin, suosittelen tilalle muuta suolukkaa. Ajatuksena on ensin öljytilkassa vapauttaa mausteista vähän makua ja sitten lisätä munakoisot. Eli jos laittaisit vaikka kaalta, tässä vaiheessa olisi kaalin paikka, ja muiden hauduttelusta pitävien kasvisten. Niitä kannattaa haudutella rauhassa parisenkymmentä minuuttia. Vasta lopussa lisätään kirsikkatomaatit ja halloumi, tai muut ei kypsentämistä vaativat jutskat. Voitte kuvitella, miten kivasti kirsikkatomaatit lussahtavat, kun ne ovat vain ehtineet kuumentua ja hieman pehmentyä mutta säilyttävät edelleen rakenteensa. Eivät ole pahoja. Kun ajattelen enemmän kaalta, ruokahaluani alkaa kiihottaa. Se ihan varmasti toimisi tässä kombossa. Mutta mennäänpä eteenpäin.

Tämän reseptin Se Juttu (hellän garam masalan ja hauduttelun lisäksi) on Soosi.

1 sipuli
muutama varsi selleriä
5 ruokalusikallista tahinia
2 sitruunan mehu
2 ruokalusikallista tamarindia (löytyy currytahnojen läheltä, jos ei ole tuttu ennestään)
5 ruokalusikallista oliiviöljyä
2 valkosipulinkynttä
vähän vettä riippuen siitä, kuinka juoksevaa Soosista haluaa
tuoretta persiljaa tai muuta yrttiä, jos siltä tuntuu
suolaa
pippuria

Laita ainekset blenderiin. Minä laitoin tamarindia kolmekin ruokalusikallista, sillä halusin vähän lisämakua. Ja sitten soveltele makusi mukaan Mössön päälle tiputellen.

Mössön ja Soosin ulkonäkö yhdistettynä ei ole päätähuimaava, mutta maku on sangen miellyttävä. En usko että kuopukseni tykkäisi Soosista, tosin. Hän ei ollut tällä kertaa kokeilemassa. Mutta ehkä kaapissa voi olla varalta vaikka nokarellinen kermaviiliä, jos Soosi ei maistu. Soosin ideanahan on, että se täydentää ravintoympyrästä aika monta slottia Mössön seurana. Ja ainakin meikäläisillä Soosiannos oli sen verran reilu, että voi tehdä toisenkin Mössön ja syödä sen Soosi seuranaan. Että ei heti loppunut.


Että oli hyvää. Santsasin. Kyllä nyt varmaan laihduin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tosi kiva, kun jaat aatoksesi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...