Olipa kerran lauantai ja vastustamaton halu käydä Ruotsissa. Jostain syystä päädyn aivan ääritiloihin käydessäni Haaparannan Ikea-reissulla, vaikken sieltä yleensä juuri ostelekaan, vaan mieluiten katselen, käyn Haaparannan ruokakaupassa ja polttelen meno- ja paluumatkan iloisesti bensankatkua ilmaan. Arkiset huolet katoavat kuin sademetsä soijankasvatuksen tieltä.
Välillä ihastelen ruotsalaisten kekseliäisyyttä, niin kuin vaikka nyt kun talouden pitkätukkaiset naiset kaipaavat uimahallireissuillensa hoitoainetta mukaan, ja Ikeahan tarjosi 15 kruunun desin kokoisia shampoo- ja hoitoainepulloja kätevine töräytyskorkkeineen, ja olin niin mykkänä ihastuksesta, että heitin paketin mukaan lähinnä lumeena lepattaneeseen keltaiseen kassiini. Vaikka kyllä kassiin muutakin täytettä tuli, mutta niistä myöhemmin, sillä tarkoitukseni on avautua härkäpavuista.
Kyllä tuntuu siltä kuin olisi ollut Kanarian yössä armottomasti diskoamassa, niin on irrotellut olo.
Mutta tässä tuleekin minipullojen ja härkäpapujen välille aasinsilta, ja otetaan kanariamainen lomailukin mukaan, sillä Ikea-konseptiini kuuluu Ruotsissa ruokailu, ja tällä kertaa söin kasvispyöryköitä ja lisuketta, joka oli suurimmaksi osaksi härkäpapuja. Kysyn, miksi Ruotsi on kaikessa Suomea edellä? Mistä vetoa, että se tarjoaa kymmenen vuoden sisään ja taatusti ennen Suomea lihapullavaihtoehtona myös ötökkälihapullia? Kyllä olen oraakkeli. Silloin kun suomalainen vasta väistelee kastematoja asfaltilla niin ruotsalainen puhdistelee aterian päätteeksi heinäsirkan jalalla hammasvälejään. Suomalainen ei näitä ajoissa ymmärrä.
Ikea on tasapäistävä, persoonaton ja mutkaton viherpesussaankin. Joka mutkan takana se vakuutti, kuinka suorastaan pelastaisin maailman, kun kasaisin keltaiseen kassiini mahdollisimman paljon heidän kestävämmin (?) tuotettua puuvillaansa ja mitä lie kierrätyspuupuristehuonekalujaan. Olin suorastaan maailman pelastumisen hurmiossa. Ja mitä vielä, härkäpapuja aterialla! Miksi ei suomalainen älyä tarjota minulle härkäpapuja? Ei se mitään okraa ole vaan kasvaa kotioloissamme, itse olen kasvattanut!
Laitoskeittiöt olisivat mainio paikka parantaa suomalaisten syöminkejä terveelliseen, edulliseen ja kestävään suuntaan. Tulevaisuus on palkokasvien (ja jo mainittujen ötököiden). Joskus minua niin tympii tämä suomalaisten hitaus. Ajatellaan että ollaan niin helvetin eteviä kun osataan tehdä kaukomaan herkuista trendipasta. Perkele! Anteeksi. Olen kiihtynyt. Olen niin mykkänä tämän suomalaisen hidasjärkisyyden edessä. Eteenpäin on toki madeltu ysärikasvisgatiinien ääreltä (varmaan kaikki ysäriltä saakka kasvissyöjinä olleet tunnistavat tämän ravintolan ruokalistojen parhaan eli ainoan vaihtoehdon), mutta vielä on matkaa, vielä on matkaa.
Laitan kyllä huomenna kaalilootaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tosi kiva, kun jaat aatoksesi!