Arkijärkiruokafilosofiaa

Olen opiskellut käyttäytymistä sosiaalisessa mediassa ja osaan siis hyökätä näkymätöntä vihollista vastaan, ja tuo näkymätön vihollinen on nyt sitten ihminen, joka hifistelee ruoalla. Jotenkin tuntuu että monessa elämäntaparemontissa ehdotellaan niin eksoottisia muutoksia ja ruokavalio on sitten kaikkiaan maidoton-gluteeniton-perunaton-hiilihydraatiton-rasvaton-rasvainen ja/tai lihaton/lihainen. Pääasia, että rajaillaan erinäisiä aineksia pois, hehkutaan elämänmuutosta ja jossain lehden kannessa hyhmäisellä naamalla irvistetään kausineule päällä kuin se terveys luikahtaisi paholaisen tapaan suuaukosta sisään.

Ja aivan sama onko tämä oikeasti totta, sillä eikö pääasiana ole että musta tuntuu tältä ja mun tuntemus on tärkeämpi kuin mikään yksittäinen fakta. Tiedemiehetkin vain huijaavat... Noo, tosissaan jos ollaan, niin nyrkkisääntöni ovat kasautuneet vuosien saatossa sitä mukaa kuin olen kokenut niitä realistisiksi hinta/aika/eettisyys/maku -kombossani, jossa on muitakin elementtejä, kuten se, suostuvatko lapset syömään. Nyt on arkijärki äänessä.

Seuraa siis Ehtoisan ruokafilosofiaa.

1) Riittävä määrä kasviksia on 5-7 erilaista päivässä. Oma tavoitteeni on seitsemän, mutta viisi on ihan ok, semminkin kun mulla on usein kotipäiviä, jolloin tulee syötyä tähteitä, ja tähteiden syöminen on jalo laji. Kasviksissa pätee sääntö mahdollisimman montaa eri väriä mahdollisimman alkuperäisessä muodossaan. Päivän mittaan kasvikset kerääntyvät ilman, että joutuisi pureskelemaan pelkkää salaattia, joka ei muutenkaan tähän vuodenaikaan ole erityisen järkevä ruoka (ellei soveltele pasta-, peruna-, ja papusalaatteja jne).

2) Pakasteet on ok. Niistä syö edullisemmin kasviksia talvisin. Fennovegaani saanee kierrettyä pakasteetkin, mutta omalla kohdallani ei onnistu. Pakasteesta ronkin yleisimmin pinaattia, pakasteseitä (kalansyöjille tämä on käsittääkseni kestävä valinta, vaikkei erityisen herkkua olekaan) sekä soijanakkeja.

3) Einekset on ok. Eineksen voi yhdistää johonkin ei-einekseen. Esimerkiksi eilen ruoaksi oli hapankaalta, pyöryköitä kermaviilinokareen kera, perunoita ja parsakaalia. Mainio kombo on yhdistää (soija)nakki juureksiin ja tehdä keitto. Ei ole huono. On herkullinen.

4) Peruna on ok. Otti aivoon, kun vuosia peruna oli suuren vainon kohteena. Kuka käskee syödä ruoalla seitsemäntoista perunaa. Voi syödä vaikka pari ja osana tasapainoista ruokavaliota ei varmasti ole huono juttu. Kasvaa kotioloissa, hiilijalanjälki olematon, jos otetaan vaikka puikula niin mennään jo gourmet-osastolle.

5) Kotimaiset ovat kannatettavia. Kyllä olen sitä mieltä että viherpirtelöä parempi aamupala on kaurapuuro ja sen päällä kesällä poimittu marja. Kyllä on myös silakkapihvi parempi vaihtoehto kuin Norjan lohi, mutta myönnän että harvoin tulee silakkapihviä tehtyä. Teen parannuksen. Omat kalasuosikkini ovat ahven ja lihamyllyllä jauhettu hauki. Tuore frittimuikkukaan ei paha.

6) Kauden kasvikset kunniaan. Nyt se on herkullinen navel-appelsiini. Ei silloin tarvi paljon muita ostaakaan. Kauden kasviksen näkee kauppojen kampanjoiden lisäksi hintalapusta. Jos se on halpa, ota se. Jos se on kallis, älä ota. Jos et tiedä, miten hinta vaihtelee, on aika. Tammikuu ei ole muhkeiden salaattiannosten sesonkia. Tammikuu on juurespatojen, papujen ja haudutettujen uuniruokien aikaa.

7) Keep it simple. Kaikki, mikä kuulostaa höyrähtäneeltä, tulee jossain vaiheessa kaatumaan. Simppeleintä on syödä vähän kaikkea, omat mahdolliset vakaumukset ja allergiat huomioiden. Voihan se olla että menee maha ripulille jos syö pitsan ja sen päälle kilon pasta-annoksen. Mutta jos tekee pastansa kokojyvävehnästä ja syö sinä päivänä muuten korkeintaan ruisleipää eikä punttaa hirveästi muuta viljaa, voi yllättyä että oma maha kestää vehnääkin. Tiedän ettei kaikilla vaan kestä. Mutta järjenkäyttö tässäkin sallittua. Kokojyväpasta on niin mainio arkiruoka ja sen kanssa voi tehdä ravitsevia ja edullisia kastikkeita.

8) Mausta hyvin. Moneen ruokaan jaloimmat mausteet ovat suola ja itse jauhettu mustapippuri, lisänä oliiviöljy ja ehkä valkosipuli ja yrtit, mutta hifistellä voi moneen suuntaan. Jo mainituilla pärjää niin monessa ruokalajissa jo mainiosti, kunhan osaa esimerkiksi hauduttaa. Itse olen kyllä suuresti etnisempienkin makujen ystävä, ja niiden suhteen onkin olemassa maailma pullollaan reseptivinkkejä. Minunkin blogistani löytyy useampi toimiva resepti.

9) Hapanmaitotuotteet. Mulla on vahvat epätieteelliset perusteet sille, että maitotuotteista hapanmaitotuotteet ovat parhaimpia. Siispä: kastikkeeksi kermaviiliä, välipalaksi viiliä, iltapalaksi luonnonjogurttismoothieta marjoilla, joka aterialla puoli kiloa juustoa. Muista vaihdella juustolajia. No, tässä nyt lipsahti höpöpuheen puolelle. Myönnän olevani juustoaddikti. Juusto niin puhuttelee mua.

10) Nauti. Ruoka on elämän ilo. Arkisin se on usein vääntöä että ehtii harrastuksiin ja muihin rientoihin, ja hintakin pitää pitää alhaisena, mutta toisinaan voi tietoisesti päättää nauttivansa ruoanlaitosta. Menetin kiinnostuksen vuosiksi, kun oli vähän rahaa ja kaksi pientä lasta, mutta jotenkin ruoka on kiinnostanut taas hieman enemmän. Siihen voi upottaa huoliaan, siis laittamiseen, ja kun laittaa kunnollista, ei syö mitä sattuu.

Bonus: Kaksi lämmintä ateriaa päivässä, ja tietenkin aamupala! Ihan ehoton juttu.