Lötkö lattiatyyny

Kävi kivasti niin, että olin itsekseni kotona. Koska olen vinkunut ajan ja energian puutetta ja levottomuutta, tiesin, että on aika tarttua Berninaa paininjalasta ja ommella edes jotain. Ja kun ei ole univajetta, loputtomia kysymyksiä eikä kiirettä, niin saahan vuorokaudessa jotain tehtyäkin!

Esittelen tässä postauksessa järkiprojektini eli lötkön lattiatyynyn, johon käytin erinäisiä jämämateriaaleja. Ei niin järkevää lattiatyynyssä oli se, ettei tälle varsinaista polttavaa tarvetta ole, mutta sanonpahan vain, että lapset rakastavat kaikenlaisia pehmeitä lössyköitä, joiden päälle loikata, joiden päällä röhnöttää ja joilla pönkätä majan. 

Tilkuista olen tehnyt jo kaksi ihanaa peittoa (kyseessä Heather Rossin hurmaava Briar Rose -mallisto) ja suosittelenkin, että tällainen tyyny voisi olla mukava, helppo projekti sellaiselle, jolla on kivoja puuvillatilkkuja ja haluaa saada niistä jotain näkyvää, muttei liian vaativaa. 

Pohjaan käytin interlocktrikoista palaa, joka on lojunut kätköissäni jo vuosia. Päättelin, etten ehkä aivan huimapäisesti ole siihen rakastunut, joten se pääsi mainioon edustustehtävään pehmoiseksi ja joustavaksi takapuoleksi. Lisäksi tein tereen nyöristä ja Tilda-puuvillatilkusta, ja se piristääkin mukavasti tyynyn reunaa.

Täytin tyynyn kahdella lussahtaneella aikuisen tyynyllä, jotka ovat menneet muhkuraisiksi eivätkä pesulla ja möyhinnällä parane. En tiedä, onko kauppamies keksinyt sen, että tyynyjä pitäisi uusia, mutta jos tosiaan pitää, tällaisissa proggiksissa on mainio kierrätyskohde. Lisäksi sulloin sisään levyvanujämäpaloja, joita on jäänyt aiemmista tilkkutyöprojekteista.

Mittakaavaa saadakseni tässäpä kissa.

 Kissa hyväksyi tyynyn.