Valoa pirttiin

Yhden naisen haasteeni nimeltä Toiminnallinen koti 2016 on lähtenyt käyntiin hienosti, vaikka mietinkin parannuksia useammalla rintamalla yhtä aikaa. Ihan sama, en ole kovin hyvä tottelemaan sääntöjä, joten edetään kaoottisesti, hyvin menee.

Olohuoneessa, niin kuin oikeastaan koko kodissa, oli vaativa tehtävä kohentaa valaistusta. Aiemmat valaisimet olivat rikkoutuneet jo aikaa sitten ja lueskelua harrastava porukka tihrusteli miten parhaimmin näki, kirjaimellisesti.

Tilannetta parannettiin parilla "arkkitehtivalaisimella", malli, jonka muistan lapsuudestani. Lapsuudesta tutussa mallissa on jotain lohdullista ja turvallista ja silmää miellyttävää.

Tämä sininen komistus pääsi valaisimaan nojatuolilukijaa.

Tiedän ihmisiä, jotka ällöävät sinistä, mutta se on ollut lempivärejäni niin kauan kuin muistan.

No entäs hän sitten? Toinen valaisin on väriltään jotenkin tuollainen ihanan harmaa. Ei huuda olemassaoloaan kaikille, mutta sävy ei myöskään pyytele anteeksi. Malliltaan lamppu on vielä vanhempi kuin edellinen.

Kukkuluuruu! Mukana myös auringon seinään maalaama valopilkku.

Täytyy hoitaa muutkin valaisinasiat paremmalle mallille ennen kuin kevätaurinko alkaa humalluttaa siinä määrin, ettei enää koe valaisimien tarvetta. En usko, että yhtään valaisinta tulee ostettua uutena, mutta energiansäästölamppujahan näihin pitää shoppailla. Toisaalta, kohdevalot vähentänevät yleisvalon käytön tarvetta (hän kirjoittaa ja huomaa samassa polttelevansa paraikaa molempia).