Päätin ommella tyttärelle ohuesta, laskeutuvasta puuvillasta huivin, ja Nova Melinan blogista sain idean ommella huivin reunoihin pikkupampulanauhaa.
Kylläpä voisin eri värissä ja kuosissa ottaa tällaisen itsekin! Jostain värinsä säilyttäneestä, muuten hiutuneesta lakanakankaastakin voisi saada kivan huivin. Pampulanauha päivittää kankaan, joten vanhan rievun hyödyntäminen onnistuu tässä projektissa varmasti (tämä 40 cm pätkä tosin on Eurokankaasta...).
Huiviprojektin tarkoitus oli lohduttaa mielialaani, sen verran kun kotiin saavuttua tuntui taas siltä, ettei tämä paketti ole kasassa laisinkaan. Välillä tuntuu siltä, että olen toimelias jyrä, joka toteuttaa pieniä haaveitaan tekemällä ensin suunnitelmia (akkainlehdestä luin, että tällainen suunnitelmallisuus ja päättäväisyys edistää unelmia), toisinaan taas alistun tässä arjen höykkyytyksessä.
Lapset hoitoon, töihin, töistä ruokaa laittamaan, huokaisu sohvalla, harrastusrientoihin, seuraavan päivän valmisteluun ja aamulla uusiksi, sitähän tämä on. Hankala upottaa muita kokonaisuuksia, kuten nyt vaikka pientä remontointia, tähän kuvioon. Se harmittaa, ja samalla harmittaa, kun tulee vaadittua itseltä, tämän kaiken päälle.
Vauhdikasta. Kalenteri täyttyy eikä pelkästään stressaavista jutuista, joten toisaalta samalla kokee elävänsä. On ihan terveellistä kokeilla, miten saa itseään kasvamaan näin reippaasti aikuisiällä. Olisikos vielä jotain, mihin pystyisin?
Haasteista on ajan kanssa ehkä tullut vähemmän muille ja enemmän itselle todistamista. Se onkin oikea järjestys.
p.s. Idänsinililjat käynnistelevät pihan kukintaa. Jotain aivan pientä sinertävää nuppua sieltä kuolleiden lehtien ja vaahteransiementen seasta näkyy...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tosi kiva, kun jaat aatoksesi!