Jopas taas nakkasi ajatuksia ilmoille, kun lukaisin Täti-ihmisen vinkkaaman kolumnin siitä, kuinka kirpputori on hipsterin Jumbo.
Juttu käsittelee kuluttamista ja kotoilua, ja molemmat ovat teemoina kestosuosikkejani, joten herkullistahan se oli, kun joku niihin tarttui.
Kirjoittaja profiloi itsens hipsteri-ilmiön yläpuolelle, ilmeisesti vanhempaan sukupolveen, joka ei hipsteri-ilmiöön identifioidu. Harmi vain, kirjoittaja tekee perin hipsterimäisen ranneliikkeen: sanoutuu irti hipsteriydestä, mutta kompastelee omaan no, onko se nyt sitten ikääntyneempää hipsteriyttä?
Kirjoittaja kertoo vihaavansa kotoilua (ilmiönä suhtaudun siihen itsekin hyvin ristiriitaisesti, joten jatkoin innostuneena lukemista) ja painotti, kuinka ikävää on, että kotoilu keskittyy kuluttamiseen. Sen sijaan käsityöt ovat ikuisia!
Tööt! Malka omassa silmässä! Käsityöthän eivät ole kuluttamista, eihän? Ikinä ei tule mitään tarvikkeita hankittua? Tädin 90-luvun alkupuolella lahjoittamasta polyesterlangasta sitä vain neulotaan kilometrin pituista palmikkokaulaliinaa?
Jatketaan.
Kotoilu on minusta jotain, mitä harrastetaan siinä välissä, kun on
matkustettu taas kerran maailman äärissä, tehty pari viikonloppureissua
kavereiden luo ja kyllästytty baarissa käymiseen. Silloin kotoillaan
yksi lauantai-ilta ja tehdään siitä suuri numero.
Vanhukset eivät kotoile. Työttömät eivät kotoile. Syrjäytyneet nuoret
eivät kotoile. Kotiinsa linnoittautuneet mielenterveyspotilaat eivät
kotoile. Asunnottomat eivät kotoile. Pitkää päivää puurtavat yrittäjät
eivät kotoile. Vuorotyöläiset eivät kotoile.
Tööt! Kotoilu on siis kielteinen juttu, jota harrastavat ne muut. Ne, jotka kieriskelevät korkeassa elintasossaan ja jonottavat kirpparille kuluttamaan. "Elämää nähneet" ihmisryhmät, herra nähköön työttömät vaikka, eivät siis kotoile, kun he virkkaavat sänkynsä päälle koristetyynyä isoäidinneliöistä. Jos olet hyväosainen , olet ikävä kerskakuluttava kotoilija. Jos olet virkkaava vuorotyöläinen tai syrjäytynyt kotikokki, et ole kotoilija.
Ehkä paremmuuden tunne on ihmiselämään kuuluva välttämättömyys. Yksisilmäinen kyklooppi se kyllä on.
Kirjoitus oli selkeästi tehty provosoimaan keskustelua. Eikä siinä mitään. Jotenkin vaan alkaa turruttaa tämä Hesarin (ja muidenkin lehtien) kolumnistien jatkuva tarve suunnata terävä kynänsä arvostelemaan toisten elämäntyyliä. Milloin on rikos ihmisyyttä vastaan, että korkeasti koulutettu nainen haluaa kituuttaa kotihoidontuella pari vuotta saadakseen lapsensa kävelytaitoiseksi ennen tarhaan työntämistä oman uransa kustannuksella. Ja nyt sitten sellaisen ihmisen kirpparilla käynti ja käsitöiden tekeminen, jolla olisi varaa shopata H&M:llä ja joka joskus on matkustanut muuallekin kuin Pasilaan, on jotenkin pois työttömiltä ja vanhuksilta ja loukkaa heidän ihmisyyttään? Jos oikeasti haluaisi puuttua epäkohtiin, niin murehtisi vaikka sitä, miksi Suomen "lippulaiva" lastensairaala lahoaa kirjaimellisesti käsiin ja on vaarallinen paitsi potilaille myös henkilökunnalle, eikä tahtoa ja rahaa tunnu löytyvän tehdä asialle mitään ajoissa.
VastaaPoistaNiin ja ainakin meikäläisen osalta pahinta kulutushysteriaa edustaa tällä hetkellä käsityötarvikkeiden hamstraaminen. Ainoa mikä sen osalta omaa tuntoa hiukan rauhoittaa on se, että ainakin yksi tuotantovaihe hengenvaarallisessa riistotehtaassa Bangladeshissa jää väliin, kun parsin lasteni vaatteet kasaan itse. Kankaiden tuotantoprosessin jokainen vaihe ei tietysti välttämättä ole yhtä puhtoinen.
Joo, tähdellisempiäkin asioita olisi kritiikin alaiseksi asettaa, mutta ehkä tällaiset asiat sitten kiinnostavat lukijoita...
PoistaEn voi olla huvittumatta siitä, että joku provosoituu kirpparille jonottavista ihmisistä! Täälläkin on lauantaina Siivouspäivä. Pitänee vältellä, ettei tule leimatuksi Jumbo-hipsteriksi!
Hyviä pointteja. Mua ärsytti suunnattomasti tuon kolumnin mutkien (väärin) oikominen - esim. tuo ylempi lainaamasi kappale. Mutta ei saa provosoitua kun provosoidaan, opetti äitini.
VastaaPoistaMietin vaan, että kotoilevatkohan kotiäidit? Tai kotoilevatko vain porvariskotiäidit, ei ne, joilla ei vaikkapa ole duunia johon palata. Eli kotoilenko minä, häh? Se mua oikeastaan eniten kiinnostaa.
Itsekin mietin, että olinko jalompaa ihmisrotua tehdessäni käsitöitä ja kylväessäni siemeniä tuossa alkuvuodesta, kun pakollisten menojen jälkeen jäi 170 e kuussa ruokaan ja kaikkeen muuhun? Ja olenko nyt siis palannut kotoilijaksi potemaan tätä kulutushysteeristä elintasosairautta, kun olen jatkanut duunissa ja perheessä siis on jopa yksi, joka saa enemmän rahaa (joskin apurahaa)?
PoistaKolumnin/pakinan periaatteita noudattaen arvelisin sun olevan kotoilija, koska olet todennäköisesti ansiosidonnaisella äitiysrahalla ja siis pystyt varmaan ostamaan ainakin matkailulehden, jos et koko matkaa. Korostat silloin tällöin vihreitä arvojasi eli olet ituhippeilevä hipsteri. Varmaan kohta löydyt jostain kirpparijonosta vielä. Lasten kierrätetyt vaatteet ovat sun elämän Jumbo, jolla korostat oikeasti luihua hipsterielämäntapaasi.
Ai pannahinen, näin se taitaa mennä... :)
PoistaTää on just sitä, mitä blogiltasi kaipaan. On kukatkin kivoja :)
VastaaPoistaKiitos palautteestanne. Käsittelemme sen luottamuksellisesti johtoryhmässä. Ei vaan joo, kyllä mää tykkään itekin kirjoitella kaiken maailman pohdiskeluja (joita muuten luetaan tilastollisesti kaikista vähiten), mutta aina ei kerkiä tai oo asiaa. Se menee vähän sykleissä. Helteiden takia menee tuo kukkasesonki niin äkkiä, että pakko vähän naatiskella niistäkin ;)
PoistaNiin ja ittiäkin sylettää tuo tilastojen mainitseminen, se on vaan joskus huvittanut, kun kirjoittaa jonkun omasta mielestään kiintoisan tekstin ja kauhea pudotus tulee lukijoissa, ja sitten kun postaa jonkun rätin kuvan, pomppaa pilviin.
PoistaOon vaihteeksi rentoutunut enkä kyttää tilastoja. Postauksen laatu kun ei tosiaankaan korreloi sen kanssa.