Tyylilyylin kevät

Olen hiissannut koko talven toppahousu-ukkelina. Se on haavoittanut syvään leidiminääni, joka tykkää koroista ja istuvuudesta.

Olenkin luvannut itselleni, että saan tehdä pieniä uutuuksia piristääkseni vanhoja kevätvaatteitani. Suomeksi siis en osta mitään uutta, mutta päivitän asusteitani. Samalla yritän saada toimivia pareja vanhoille asusteille.
 
Tässä kokonaisuus numero yksi, eli yhdeksän vuotta vanhan kevättakin lanseeraaminen uudelleen käyttöön. Takki siis vanha rutale, jossa on sievä väri. Kaipaa vielä pesun ja nappien ompelemista (laatu on alkujaankin ollut onneton, mutta istuvuus sen sijaan magee). Huivi on ostettu vuosi sitten juhlakenkien sävyyn. Haluan sen täyteen hyötykäyttöön ja niinpä neuloinkin hatun Hanko-langasta.

Halusin piposta naisellisen, kutiamattoman ja pyöräilykypärän alle soveltuvan. Olen myös huomannut, että viime kevään trendiväri vanha roosa eli mummutissiliivin väri sopii mulle. Virkkasin myös ekaa kertaa elämässäni kukkasen. Vähän sinne päin mutta mieletöntä terapiaa. On nääs tuntunut siltä, että olen surkea vanhempi, kun päätä on kirrannut niin kovasti, ja se ei johdu tästä piposta.

Mitäs vielä. Liityin mukaan paikallisten ompelunaisten kankaankadotustalkoisiin. Periaatteenahan on se, että ensin hamstrataan järjettömästi kankaita. Sitten kieriskellään kankaiden lisäksi syyllisyydessä. Tässä on nyt muille kangastalkoolaisille omat varastoni, muovipusseissa tilkkuja ja myynti- tai vaihtokankaita. Ylhäällä yksiväriset ja raidalliset, siitä alaspäin kuviolliset, puuvillat ja velourit/markiisit/resorit sekä levyvanut. Niin ja jos satut innostumaan, vaikket missään porukassa olisikaan, niin tervetuloa vaan. Tai jos olet mukana ja en ole jo valmiiksi blogisi seuraaja, huikkaa osoite.

No sitten vielä syömisestä. Olen tehnyt pari törkeän hyvää risottoa.  Sovelsin ne Kodin Kuivalehdestä. Taidan jakaa ne tänne joku päivä, kunhan saan mietittyä, miten tulikaan sovellettua.

Mulle ei sovi tämä hyvin syöminen. Hyvää ruokaa kun tulee tosiaan syötyä.

Melko pätkittäistä on ajatusmaailmani pääsiäisen ajan ollut, sen verran tiuhaan on ollut aistiärsykkeitä. Lukijoita tuli mietittyä hetken aikaa. Aika useinhan juttuni ovat harmitonta haihattelua, mutta aina silloin tällöin tulee mietittyä, tuleeko loukanneeksi jotakuta. Vaikka olenkin tällainen itsekseen narisija ja naminamitunnelman välttelijä, pitänee korostaa, etten koskaan ja missään olosuhteissa tarkoita pahoittaa kenenkään mieltä. Että jos valitan naapurin rouvista, teen sen omista lähtökohdistani mutten parjaa heitä sen kummemmin. On myös salettiin varmaa, etteivät rouvat lue tätä blogia, heh. Että ehkä tämä on siinä mielessä huomaamattomasti hyvän mielen blogi.

Tulipa sanottua sekin, ja jos joku joskus moista epäilee, niin tähänpä tekstiin voin tägätä.