Ma uskon kevääseen

No nyt se tuli: se kevään usko. Tein pienet kylvöt siitä ilosta. Isompiin ei minusta nyt ole, tuoksuherneitä jos vielä laittelen vessapaperirulliin ja jotain pientä, parsakaalia ehkä. Auringonkukkaa sitten lähempänä h-hetkeä. Nyt kasvamaan lähti muun muassa keijunmekkoa (pahasti myöhässä), kirjavaa elämänlankaa, mustasilmäsusannaa ja lääkärinkukkaa.

Yksi päivä viikolla oli armottomat mietintäsessiot, miten pihaa saisi kivaksi. Tänä kesänä nimittäin pressutan puolet palstasta ja keskityn enemmän pikkuruiseen pihaani. Tämä on se Suunnitelma ainakin. Ideana oli tehdä etupihalle kapeaan varjoisaan kohtaan kotkansiipisaniaisten, kuunliljojen ja kukkasipulien valtakunta, jota värittäisivät kurjenpolvet. Äidilläni on kaunista valkoista kurjenpolvea mummoni peruja ja Savosta tuotua, ja sipulikukkiahan ei koskaan voi olla liikaa...

Hieman jo täällä V-vyöhykkeelläkin jännittää, mitä lumen alta alkaakaan paljastua. En enää edes muista kaikkia sipuleita, mitä tuikin maahan.

Ikean yrttilaatikko on ollut lapsille kiva napostelukohde. Se on aina aika lailla puolikalju.

Pihasta taas tulee ennemmin mieleen marras, mutta elämähän siellä kytee, senhän me tiedämme. Tässä taloyhtiön penkki, joka siirretään tänä kesänä moolokien tieltä. Joskin ajattelin ehdottaa, että hankkiutuisimme penkistä eroon ja jaettaisiin kukat niiden kesken, ketkä kukista pitävät, sillä kukkapenkistä on tullut moitteita ihmisiltä, jotka eivät pidä kukista. Minä taas en ymmärrä ihmisiä, jotka eivät ymmärrä kukkia, joten haluan kukat vaikka omalle pihalleni (missä ne, epäilemättä, edelleen herättäisivät pahennusta, mutta veisivät taloyhtiön kantaman häpeän tiekseen).

Kaikkiaan kuusitoista pikkuista purkkia täynnä elämän alkuja. Ihan riittävä määrä, tälle haavaa.

Aioin osallistua ompeluporukan huhtikuun kankaankadotustalkoisiin, mutta koneet alkoivat ryppyillä ja päätin taikauskoisesti jättäytyä pois. Tässä kuitenkin muutama intohimottomasti kuvattu perusompelus.

Huppari kesän melskeisiin. Kangas vaihtareilta Majapuun kamomillaheppaa.

Jossain interlock on kaikessa löröydessään ehdottomasti parempaa kuin jersey, ja se on miesten paidoissa. Tämä hihaton tuli tehtyä kankaasta, joka ei kelvannut vaihtareilla kellekään toistuvista tuputuksista huolimatta. Nyt se sitten muokkautui perusalupaidaksi ja otettiin ilolla vastaan. Interlock on Michas Stoffeckestä puolisentoista vuotta sitten hankittua, eli oli jo aikakin.

Lisäksi vielä erittäin mieluisaksi osoittautunut autopusero kuopukselle Metsolan ladatrikoosta sekä alempana kuvassa samalle henkilölle pyjama, yläosa Gekkon trikoota vaihtareilta ja alaosa lienee Hilcon campania.

Tässäpä vielä paidan sovitukseen liittynyttä sekoilua.