Pikkuinen kokeshi

Pari viikkoa sitten olin paikallisten ompelunaisten kanssa Rovaniemellä päivän lomareissulla ja ostin hartaasti säästetyllä kirppiskassalla muutamia pikku ostoksia lähinnä kesäistä tiipiitä varten. Minulla oli valmis lista tarpeista tai "tarpeista", mutta lipesin hieman ja ostin Ottobre-putiikista kolme pikkuista koruun pujotettavaa kokeshia.

Tytär sai valita mieleisensä helmisetin ja sai tänään äksyilyn lomassa valmiiksi oman korunsa.

(Kuvissa palaan taattuun kaikki-huutaa-yhtä-aikaa-otetaan-äkkiä-kamerakännykällä -räpsyyn, mutta eipä ainakaan paineet kasaannu.)

Tässä onkin jo tulossa pikkuserkulle rannekoru, joka heijaa sormissa. Ei tullut valmiiksi, mutta hiljaahan ne hyvät tuleekin.

 

Porvarit ne bailaa Rukalla. Meikäläinen pääsee vain Roska Rukalle.

Pientä elämää täkäläinen pääsiäisen vietto siis. Sain tosin sponsorin ruokaostoksille ennen pyhien alkamista ja sen huomaa. Päivälliseksi tein todella örkkyistä risottoa ja leivoin pekaanipähkinäpiirakan...Ohjeen otin jostain Kodin Kuivalehdestä. Aiemmin viikolla meinasi tulla itku kassalla, kun olin ostanut turhakkeena piirakkaan tarvittavaa vaahterasiirappia ja pekaanipähkinöitä, ja tietenkään rahat eivät sitten riittäneetkään. Otin vahingon takaisin.

Huomaa tämän pienen elämän kyllä. Naapurin vanharouvat paapattivat, kun lapset olivat jättäneet jäisiä lumikökkäreitä kulkuväylälle. Lapset olivat välipalalla köökissä, joten olin pakotettu seuraamaan tuota noloa näytelmää, kun rouvat osoittelivat lunta ja paheksuivat. *huokaus*

En onneksi rynnistänyt ulos tivaamaan, mikä ongelma taas on, kun ongelma oli päivänselvä muutenkin. Lapsille ollaan mielinkielin, mutta heidän jätöksiinsä suhtaudutaan varsin vakavasti. En olisi uskonut, että asiaa olisi riittänyt niinkin pitkäksi aikaa, kun rouvat eivät lähteneet kulumallakaan.

Se on selvä, että meikäläisten meininki ei kaikille naapureille passaa muutenkaan. Puu tiputtaa liikaa lehtiä, lasten lelut täplittävät etupihan hangen. Mies jättää roinat lojumaan etupihalle ja unohtelee sitä sun tätä, kissa kulkee. Kämppä kepillä hämmennetty. Rouva teki hautakummun näköisen kukkapenkin. On saakeli vieköön ne mökäävät lapsetkin ja mitä ituruokaa ne vetävätkään shamanistisissa menoissaan. 

Pieneen elämään viitaten, suhteellisuudentaju palaili ihan itsekseen. Mielensä voi pahoittaa pikkuasioista, jos isompia ei ole. Tytär nauroi, kun puhisin, että siellä ne rouvat nyt mäkättää ja sanoi, että "Me ollaan tässä se ongelma." Mutta lapsipa ei välittänyt siitä, että on ongelma. En perhana vie välitä siis minäkään.