Ostosvälttelyn sudenkuopat

"Muoti tuomitsee meidät monenlaisiin hullutuksiin. Suurin on se, että meistä tulee sen orjia."
- Napoleon Bonaparte

Vinkkejä täällä kaipailen! Ruokin eilen ajatuksiani muistaakseni Anna-lehdessä olleella artikkelilla "ekoperheestä", jonka lapsi leikki vanhempien vanhoilla tai kirppiksiltä bongatuilla leluilla. Joo, kuulostaa tutulta, mietiskelin artikkelia lukiessani, mutta mitäs sitten, kun tuo teidän ekolapsi kasvaa? Törmäsin ostosvälttelyhaasteeseen numero yksi.

Jäin pohtimaan ostamisen problematiikkaa vielä hieman pidemmäksi aikaa, varmaan ekoperheartikkelin provosoimana. Ei siksi, että heidän toiminnassaan olisi ollut jotain vikaa. He jopa kuulostivat omalta perheeltä. Mutta vaikka sitä yrittäisi itsekin, ekojeesustelu vaan on niin hemmetin ärsyttävää! (Mikähän se tuokin selkäydinreaktio on. No, sinänsä sympaattinen haastateltava jutussa oli kyllä tästä ajattelutavasta varsin tietoinen ja kommentoi sitä kevyesti, tietenkin itseään ironisoiden.)

Nämä ovat omia ostamisen välttelyn sudenkuoppiani. Apua siis tarttetaan: miten kiertää kuopat? Jätän kokonaan väliin usein aiemmin pohtimani ostohimon, joka on oma, monimutkainen ilmiönsä, mutta hienoisesti eri kuin seuraavat esittämäni ongelmat.

Kuluminen

En kuulu siihen ihmisryhmään, jotka eivät hikoilisi tai muuten kuluttaisi vaatteitaan. Pyöräilen joka paikkaan, joten kastun märäksi päivittäin. Yritän myös käyttää ulkohousuja, jotta edustushousuni eivät pyöräillessä kuluisi, mutta minut on siunattu kapeilla lanteilla ja pötköreisillä, joten housujen kulumisesta vastaa ns. hipsa (suvussani ilmaistaan "hipsa syö", mutta varmaan kuvaus vaihtelee perhekunnittain/murrealueittain). Oma reseptini on pitää kaapissa useampia käyttöhousuja, jotta pesemisen voi minimoida (farkut lepäävät ja puhdistuvat myös tuulettumalla). Tämä ei ainakaan yksioikoisesti ole kulutuksen minimointia.

Mitä iloa on myöskään laadukkasta puuvillasta, jos senkin hikoilee? Periaatteessa ohut puuvilla vienee vähemmän materiaalia, jos sen kuitenkin käyttää piloille. Oma lukunsa on suosia luomupuuvillaa, luulen, että se olisi valintana ehdottoman tärkeä. Toinen lukunsa on pyrkiä välttämään orjatyövoimaa. Siinä olen kunnostautunut ompelemalla, mutta vastaavasti olen saanut kannettavakseni kangashimon. Kolmas lukunsa on välttää tiettyjä keinokuituja, joiden valmistaminen on haitallisempaa kuin luonnonkuidut. Poikkeuksia ovat modaali, viskoosi,...mitäs niitä olikaan.

Harrastukset

Koska kuljen pyörällä joka paikkaan, pyörä lahoaa alta. Lisäksi pyöräilyyn tarvitsee ainakin näillä leveyksillä ehdottomasti lisävarusteita, kuten huopikkaat, hyvä toppatakki, lämpimät kinttaat, paukkupakkasille mielellään myös joku pohjoispohjalainen versio niqabista, toppahousut, lamppua, nastarengasta ja silleen. Joka välissä saa olla jotain hankkimassa. Lisäksi harrastan kallista harrastusta ja esimerkiksi viime viikolla hankin esiintymisvaatteita. Oli siinä hölmö olo pulittaa kassalle kamoista, joita en halunnut, kun en sitten tiennyt, millä rahalla syön. Onneksi lapsilisät tulivat ja sainkin sitten maksaa niistä suorilta kisamaksut. Nyt mietitään taas samaa kuin viime viikollakin. Harrastusten mielekkyyttä on silti haastavaa lähteä kyseenalaistamaan. Voisi myös kysyä, miksi kaikilla pitää olla kisoissa samanlaiset asut? Emmekö voisi teatterissakin vain katsella näyttelijää hänen omassa yöpuvussaan? Taide, ei sekään niin viatonta ole.

Kasvava jälkikasvu

Voin rehellisesti vannoa käyttäneeni paljon aikaa käytettyjen pienen pojan housujen etsimiseen. Ei vaan löytynyt kuin nuhruisia collegeja, uutena oli ostettava. Viisaammat ovat valistaneet, että pojat rymyävät housut piloille. No okei. Entäs sitten kengät ja kaikki muut sesonkivaatteet, joita pitää olla metsästämässä viekkaammin kuin valkoinen mies norsujahdissa. Käytettynä hommaamani myös väsyvät elämään melko nopeasti. Viittaan ankaraan säähän ja tarpeeseen pitää niin kylmää kuin märkääkin. Kyllähän minä näitä ostoksia teen paljon käytettynä, mutta välillä tuntuu, että uudet kannattaisivat.

Yllätykset

Juuri silloin, kun ajattelee selviävänsä näillä 50 eurolla seuraavat kaksi viikkoa, hajoaa se tiskikone, leviää se pyörä tai ainakin toppahousut rusahtavat. Näin se vaan menee ja Murphy on miettinyt nämä jutut.

Juhlat

Juhlilta on hankala välttyä ja toisinaan ne vaativat kustannuksia. Satsaaminen vaatekaapin perusosiin (äh, pitäisi linkata tähän vanhempia kirjoituksiani aiheesta) kannattaa lihavampina aikoina, mutta jos onnistuu välttämään vaatehankinnat, silti tulee matkakuluja, helposti myös yllättäviä syömäkuluja. Ja kyllä, olen sitä mieltä, että juhliin satsaaminen esimerkiksi etikettimielessä kannattaa.

Sosiaaliset suhteet

Viimeisimpänä mutta ei vähäisimpänä sosiaaliset suhteet. Täällä on käynyt yövieraita ja ei ole tullut mieleenikään sönköttää heille, että meillä syödään nykyään oikeastaan lähinnä hernekeittoa tai peruna- ja porkkanajohdannaisia, joten olkaapa hyvät. Koittakaa vain olla ajattelematta herkullista ruokaa niin kuin minä. Kylläpä voisinkin avautua asiasta hieman ja kertoa, kuinka paljon haluaisinkaan valmistaa jotain ihanaa salaattia tai munakoisovuokaa, ja tekisi mieleni myös kokeilla Kodin Kuivalehdessä ollutta pekaanipähkinäkakkureseptiä, mutta tässä nyt olis tätä lähileipomon tarjouslaarista haettua leipää ja sori, voi on loppumassa ja kissa kerkesi vähän lipaista. Niinpä sitä on sitten hieman tasapainoiltu tarjottavien kanssa. Eilen tuli kirje viime kuussa tehdyistä ruokaostoksista. Neljä henkeä ja kissa söi helmikuussa n. 200 eurolla. En tiedä, kuinka paljon ruokaan yleensä menee, mutta sanottaisiinko näin, että ruokalistan perusteella käyttäisin mielelläni hieman enemmänkin. Mutta kuten aiemminkin pyydetty, hyviä ruokasäästövinkkejä otetaan vastaan, ehkä sitä vaan ei vielä ole harjaantunut tarpeeksi.