Pötköttelypeitto

Huhhuijaa.

Vietin koko päivän ompelulanituksissa. Siinä missä moni muu surautteli vaatteen toisensa perään, minä sain nyhrättyä vain yhden pienen tilkkupeiton.

Mutta melkoinen peitto se on, tulee nimittäin tuoreelle kummipojalle, jolla on parin viikon päästä ristiäiset.

Minulla on ennestään kaksi kummilasta ja olen todella iloissani heistä. Tytöistä nuorempikin on jo kolmevuotias, kummipoika on ensimmäinen laatuaan. En osaa olla luontevasti aivan pienten lasten kanssa, joten stressaan hieman, jos pitää tekeytyä vauvafaniksi (tätä ei ole tietääkseni kummisuhteissani odotettu, olen yrittänyt mainostaa vauvakammoani). Minusta ei irtoa lepertelyä tai pienien varpaiden ihastelua. Jos jotain ihastelen, teen sen joko hiljaa mielessäni tai sitten väkinäisesti sosiaalisena konventiona, pakosta.

Kyllä minä silti vauvoja ihan mielellään pitelen ja vanhempiaan auttelen. On hauskakin huomata se tunne, kun hoksaa, että tän osaan.

Otan kummitädin roolin vakavasti, vaikka olenkin vasta mietiskellyt, mitä se kunkin kohdalla on. Ehkä vauvakompleksini vuoksi tunnen kummitätinä helposti alemmuutta. No onhan sitten lahjat. Oikeastaan tykkään olla lahja-automaatti, koska toisinaan on kiva antaa lahjoja. Olen muistanut kaikki synttärit ja joulut jollakin tavalla, ja lahjojen kohdalla mietin, mitä erityisen kivaa niissä on...aina ei ehdi tai ei ole varaa ja silloin nähdään vähemmän vaivaa. Ehkä tärkein rooli on kuitenkin ihan vain olla olemassa, aikuisena lapselle.

Yritin tavoitella tilkkupeitolla värejä, joista ystäväni, lapsen äiti siis, pitää. Tämä peitto sopii sisustukseenkin!

Tilkkuina olen käyttänyt Löytöpalasta hankittua valkopohjaista tähteä ja mustapohjaista palloa sekä Marimekon kankaasta leikattuja tilkkuja. Muutama Amy Butlerinkin puuvillapala on mukana. Kääntöpuolella on Michas Stoffeckesta aikoinaan hankittua tähtipuuvillaa. Komeuden olen kantannut turkoosilla kanttinauhalla.

Väriläiskillä ajattelin ilahduttaa pientä miestä. Toivottavasti mammakin tykkää!

No sieltähän näkyy tekijänkin nuppi, huomio liiskaantuneeseen tukkaan, luonteva seuraus taloudessa vierailevasta laryngiitista.

Tää ois kokonaisuutena nyt sitten siis tällainen.