Tunnelmoiva tyynyläjä

Minä se en tajua lopettaa tyynyjen tekoa. Tai ehkä tajuan, tässä hiljalleen. En nimittäin voi kasailla joka paikkaan tyynyköröjä, vaan tyynyillä pitäisi olla joku tarkoituskin. Seli seli seli...

Ihan aikuisten oikeasti (kootut selitykset jatkuvat) nauran kimakasti, kun vitsaillaan sisustustyynyjen epäkäytännöllisyydestä. Jossain kai se kuitenkin käytännöllisyyden ja pelkän vähäjärkisyydenkin raja menee...

Olen ommellut vierastyynyihin ja nuhjaantuneisiin koristetyynyihin päällisiä, joita olen kasannut kellariin pieneksi pesäksi. Siellä on mun pitkäkestoinen projekti saada yhdistetystä telkkari-jumppailu-remontointi-tuunaus-varasto-ompelunurkka-romuläjä-vierashuone -tilasta jotenkin järkevä. Sinänsä, olen saattanutkin kehaista, se herättää kyllä kateutta, etenkin miehissä. He haaveilevat tilasta Miehen Tilaa.

Joitakin vuosia kellari toimi Miehen Tilana. Sittemmin sain vapaat kädet, ja Miehen Tila siirtyi autotalliin. Nykyään kellarissa on vain Miehen Nurkkaus. Siellä on lähinnä kaoottinen läjä erinäisiä kuntoiluvälineitä sekä urheilusukkia ripusteltuna eri asentoihin.

Tähän pesään on kyllä tulossa alle sänkykin, mutta toistaiseksi se on vaan ruostunut romu, jota tätini arveli tänään mattotelineeksi. Palataan siihen siis...öö...joskus.

Tänään ompelin tuon sydänheppatyynyn. Muut itse ommellut ovat taka-alalla pysyttelevä Pat Bravon puuvilla, jota sain kerran Polinkasta kaupanpäällisinä sekä Leena Rengon suunnittelema harlekiiniruutujoustofrotee, joka oli kans mulla jämäpala, jota ei kukaan sitä tarjotessani halunnut. Mulle taas tuli inspiraatio selaillessani ihanaa Ferm Livingin kuvastoa: graafinen en ole ja mustavalkoista minusta ei tule, joten heitetään graafinen muun sopan sekaan. Siellä se nyt yrittää sitten selvitä, höhöhö.

Pikkuinen sydän on tehty Majapuun kamomillaheppaneuloksesta. Se on minusta oikein sievää, mutta pidättäydyin sen ostamisesta ja olinkin oikein tyytyväinen, kun vaihdoin sitä pienen palan tyynykäyttöön.