keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Piparisukat ja pari sanaa kirpputoreista

Tekaisin tyttärelle villasukat. Harjoittelin hieman punaisen käyttöä, se kun kuulemma on lempiväri tällä hetkellä. Samalla harjoittelin asennoitumista omien sukkien tekoon, viime talvelta on nimittäin ikuisuusprojekti kesken, eräät virolaismalliset pitkät sukat. Joudun purkamaan liian kireän kuvion takia ja muutenkin vähän jumppaamaan ajatusta. Mutta totisesti haluaisin ne käyttöön, joten vielä en luovuta...




  
Sukkien ohje on Lapsen söpöt sukat Muita ihania -blogista ja löytyy täältä

Sattuneista syistä mulla on ollut enemmän aikaa ja olen kulkenut kirpputoreilla. Tyttösenä löysin sieltä melkein kaikki vaatteeni, jossain vaiheessa aikuisikää se lähde ehtyi. Ihan pari vuotta sittenkin vielä vannotin itselleni, etten tee kirpputoreilta hätäisiä hankintoja, sillä niitä ei tule pidettyä. Eli lapsille tai tavarapuolta vaan.

Yllätyksekseni olen löytänyt monta sievää paitaa sopuhintaan. Kiitos vain halpaketjuille, jotka kannustatte nuoria naisia spontaaneihin vikaostoksiin. Olen löytänyt hyväkuntoisia klassisia malleja, ja eilen pari hyvää t-paitaa. Meinasin sortua ihanan keväiseen mintunvihreään minifarkkuhameeseenkin, mutta tajusin kyllä sitten, ettei kannata yhdistää sitä painijan reisiini.

Sen sijaan kiinnitin eilisellä reissulla erityistä huomiota siihen, kuinka tietyistä lastenvaatemerkeistä yritetään hirveitä summia, vaikka kyse olisi nyppyyntyneestä, laikkuisesta ja kaikin puolin elämänhalunsa menettäneestä rievusta. Suututtaa, kiukuttaa ja surettaa yhtä aikaa. Ollaanko sitä niin brändien orjia, että ollaan valmiita maksamaan aivan järjettömiä summia?

Itsessä tämä beelsebub ainakin asustelee. Olen valmis maksamaan muutaman euron enemmän tietyistä vaatteista, vaikka ne olisivatkin jo hieman hailakoituneet.

Mutta silti, ihmiset hyvät, älkää kiitos vain myykö kirpputoreilla hirvittävää sontaa!

Kirpputorien ansaintalogiikka on tietenkin hieman epäreilu yhtälö. Isot kiinteistöt, pitää olla paljon paikkoja, omistaja tienannee vain vähän (konkurssifrekvenssistä päätellen) ja korkean pöytämaksun vuoksi Polarn O. Pyretin väsähtänyt rätti saa hinnakseen seitsemän euroa. 

Kyllä se silti niin on, että lasten vaatteissa hyvästä bodystä maksan 1 e, hyvistä pikkuisista housuista 1 e, kivoista isompien paidoista ja housuista 2-3 e ja hyväkuntoisista merkkivaatteista ja spesiaalikeisseistä 5 e. Ihan yybereistä löydöistä pulittaa ilolla vaikka 10 e. Moni on vielä nuukempi, mutta jokaisella oma budjettinsa. Ja jos tosiaan kiinnostaa pyytää niistä resorivelourhousuista enemmän, voi käydä Lindexillä, mistä ne pöksyt on, tsekkaamassa, montako euroa pulittaa kolmista housuista kaksien hinnalla...(ja ompeluharrastajana tiedän, että hinta ei todellakaan ole reilu, luomu, öko tai peace, mutta se ei tee kirpputorin 4 euron hinnoittelua yhtään reilummaksi).

Muusta tavarasta on loppuun kommentoitava, että maksan sinänsä ilolla keräilytavaroista (en hamstraile tällä hetkellä varsinaisesti mitään, mutta joitakin juttuja yritän aina bongailla). Annettakoon se siis anteeksi, että salaa himoan viattomasti alihintaisiksi laputettuja löytöjä.


7 kommenttia:

  1. Herkullisen näköiset sukat, tuollaisia pitäisin mieluusti itsekin :)

    Oon monesti huomannut kirppareilla tuon saman hintavääryyden. Vaikka joku vaate olisi miten järkyttävässä kunnossa, siitä on ilmeisesti ihan ok pyytää järkyttävää hintaa, koska se on sitä tai tätä merkkiä..

    Mulle on henkkoht oikeastaan ihan sama, minkä merkkisissä vaatteissa lapseni on, vai onko minkään merkkisissä. Kunhan on kivoissa, puhtaissa ja mukavissa :) Jos kirpparilta ostan, suostun maksamaan suunnilleen samoja summia kuin sinäkin, enkä itsekään myydessäni pyydä sen suurempaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsekkaapa ton linkin kautta, ohje-tägillä löytyy kyseisestä blogista muitakin ohjeita, myös aikuisille.

      Musta on tullut lasten kamppeiden suhteen hieman merkkitietoinen, koska jotkut merkit kestää paremmin kuin toiset. Esim. Lindexin kuviobodyt menevät huonoiksi mutta pöksyt on hyviä, Metsolan joustikset ainakin oli ennen hyviä jne.

      Poista
  2. Niin tuttuja fiiliksiä tuosta kirppariasiasta. Yläasteiässä ostin melkein kaikki vaatteet kirpparilta ja löysin hyviä. Nykyään harvemmin, ja tuntuu että hurjan paljon on ihmiset muuttuneet ahneemmiksi, koska kaikki kirpparihinnat ovat nousseet huimasti. Mikä ennen maksoi markan, maksaa nykyään euron. Mrr.

    VastaaPoista
  3. ihanat sukat!!!!

    mitä tuohon kirppistelyyn tulee, niin itellä menny maku siihen juurikin noiden ylihinnoittelujen takia... pahimpia merkkejä ovat m&i (laatu kuraa) ja sit nää kaikki småfolkit, metsolat yms... ymmärrän, että ne on maksannut maltaita, mutta silti, kulahtanut on kulahtanut... toinen on sit just nää lindexit ja kappahlit, jotka usein maksaa kirppiksellä enemmän kuin kaupassa ittessänsä! saati sitten topat! kulahtanut toppa maksaa kirppiksellä yhtä paljon kuin uusi alessa... olen itsekin myynnyt kirpparilla ja aina on ihmetelty niitä halpoja hintoja, mutta mä en halua kantaakaan niitä tavaroita pois vaan haluan päästä niistä eroon...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, sinäpä sen sanoit, kulahtanut ylihintainen toppis on kirpparin antikliimaksi :D

      Poista
  4. Suloiset sukat :)

    Me emme juurikaan käy Helsingissä kirpputoreilla hinnoittelun ja tungoksen takia, toisaalta teemme muutoinkin äärimmäisen vähän vaateostoksia täällä. Meillä kun lapsi ei enää kasva, voimme molemmat maksaa haluamastamme tuotteesta hivenen enemmän, mikäli se todella viehättää meitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin maksan mielellään, jos kyse on jostain monikäyttöisestä vaatteesta tai vaikka kengistä.

      Tai maksan silloin, kun on millä maksaa :)

      Poista

Tosi kiva, kun jaat aatoksesi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...