Ilmoitin juuri lapsen esikouluun. Ruksasin erityisruokavalion ja lisätietokenttään kirjoitin, ettei lapsi ole koskaan syönyt kasvisruokavalion lisäksi muuta kuin kalaa ja riistaa, ja voisiko sama linja jatkua.
Etukäteen jännitti ja sitten hävetti. Tuli sellainen olo, että vastaanottaja tupisee nykyvanhempien kotkotuksista ja siitä, etteivät nämä pullaposkihipsterit ajattele lapsen parasta.
Eilisissä kymppiuutisissa käsiteltiin lihansyönnin vähentämistä. Että ikään kuin tuleva trendi.
En halua tätä asiaa sen kummemmin älyllistää, koska joskus pitää vain tehdä niin kuin tuntuu oikealta. Ruokavalioasian kanssa joutuu usein miettimään, kuka on oikeassa ja kuka väärässä: lihapainotteisesti kokkaava yhteiskunta vai minun perheeni?
En joudu yleensä perustelemaan enkä selittelemään omaa ruokavaliotani kellekään. Ehkä se näkyy naamassani: ei kiinnosta keskustella. En moralisoi ääneen muita, joten muut antavat minunkin olla rauhassa. Mutta seuraava sukupolvi herättää enemmän tunteita, se, kun tehdään päätöksiä lapsen puolesta.
Kasvatanko lapseni jonkin uskonnon piiriin? Kasvatanko hänet rakastamaan tavaraa? Kasvatanko hänestä mukautuvaa sopeutujaa vai taistelevaa selviytyjää? Nämä ovat arvokysymyksiä, eikä Suomi ole toistaiseksi ollut hirveän moniarvoinen.
Joskus on pidettävä kiinni omista näkemyksistään ja on myös aikojen saatossa muistettava pohtia, kannattaako näkemyksiinsä tarrautua vai pitäisikö höllätä. Viime viikon maahanmuuttokeskustelussa televisiossa puhuttiin siitä, kuka määrittelee esimerkiksi suomalaisuuden. Kenellä on oikeus sanoa, että suomalainen on hiljainen ja pidättyväinen? Kuka on tuo suomalaisen arkkityyppi?
Eihän tämä maahanmuuttajan "erilaisuutta" vastaa, on vain erilaisuutta pienoiskoossa. On hoettava itselleen, ihan tietoisesti: minun suomalainen ruokavalioni on marjoja ja sieniä, puuroa ja pottua. Se on ihan yhtä suomalainen ruokavalio kuin jauhelihakastikekin. En ole väärässä eikä minun tarvitse puolustella valintojani kellekään. En altista lapsiani vääräuskoisuuteen.
Jos jotain ravintoa haluaa lihansyönnistä mielelleen heittää, esimerkiksi HS-raati pohti asiaa viime vuonna täällä.
Mikä lie tulee sit vastaukseksi,kerro toki! Ite ku pyysin lapselleni 10pvä/kk hoitosopimukseen kasvisruuan, vastaus oli jyrkkä Ei onnistu. Onneksi ei kyseiseen hoitoon sitten edes jääty.
VastaaPoistaMutta onko se niin, että joko kasvissyöjä tai lihansyöjä on väärässä? Ei minusta. Jokainen syököön mitä tahtoo kunhan ei pakota siihen muita.
VastaaPoistaHyvä keskiväylä on varmastikin lihan yleinen vähentäminen, oli sitten sekasyöjä eli fennovegaani. Mun silmiin oli vakuuttava sen tuoreen Tiede-Finlandian voittajan argumentointi lihan tuotannosta (en ole lukenut kirjaa vaan haastattelun jostain akkainlehdestä, taisi olla Anna).
PoistaKunpa voisikin ajatella niin yksinkertaisesti, että kukin syö mitä tahtoo, mutta kun kasvissyöjä koetaan niin usein ongelmaksi. Ja minä en todellakaan ole se kasvissyöjä, joka itkee, kun ei saa makrobioottisesti valmistettua spiruliinapirtelöään (tai jotain, heh). Olen se kasvissyöjä, joka seuraa argumentointia siitä, ettei koulussa voi olla yhtä kasvisruokapäivää VIIKOSSA. Se on hyvin kaukana omasta arvomaailmastani eikä siinä tulla laisinkaan vastaan toista, lihan vähentämistä puoltavaa näkökulmaa.
No, onhan noita kasvisruokapäiviä jo olemassa...
En halua kuulostaa kermaperseilijältäkään, mutta kyllä se silti tuntuu vähän kurjalta, jos kasvisruokavalioon sanotaan, ettei onnistu. Laitoskeittiöt kun muuten tekevät kaikki mahdolliset erityisruokavaliot.
Se on yhteiskunnan (tai kunnan) selvällä suomella sanomaa: sinun tapasi valita ruokasi eettisin perustein on väärä.
Äh, jäi täsmentämättä vielä se Tieto-Finlandistin pointti: siis että lihaa syödessä tulee kiinnittää huomio ennen kaikkea siihen, miten se on tuotettu. Ja kirjoittaja syö siis itse lihaa.
Poista(Täsmennyksenä myös, että minulla ei ole palavaa tarvetta käännyttää koko maailmaa puremaan pelkkää porkkanaa. Kunhan nyt blogissa pohdiskelen asioita, joihin arjessani törmään.)
Ymmärrän harmin tuosta joustamattomuudesta erityisruokavalion suhteen, mutta toisaalta ymmärrän myös suurkeittiöiden ja pienempienkin rajalliset resurssit. Yleensä kaikki poikkeavat ruokavaliojutut toteutetaan terveyssyistä, ei periaatesyistä. Ei sillä, onhan ne kasvit kyllä terveellisiä, mutta ymmärtänet eron. :D
PoistaTuo "terveys- ei periaatesyistä" ei kyllä ihan aukoton ole. Uskonto ainakin sellaiseksi periaatteeksi lasketaan, jonka avulla ruokavaliosta tiputetaan vaikkapa sika tai nauta. Tästä syystä eettinen kasvissyöjä sai Helsingin päivähoidossa ruokavalion kasvis-kala-kana. (Vaikka usein ravintoloissakin kana lasketaan kasvikseksi, joten loogistahan tuo. ;))
PoistaTurussa saisi ihan oikeatakin kasvisruokaa, mutta lapsemme ovat pikkuhiljaa liukuneet sekaravintoon. Toki kotiin en osta lihaa kuin hyvin harvoin (muistaakseni kolme jauhelihapakettia tähän mennessä) mutta esim. ravintoloissa on kasvistarjonta sellaista että meidän lapsia en saa sitä syömään...
Ja vielä ajatusleikkinä tai vaikka provokaationa: jos suurkeittiöissä pitää tehdä vain yhtä ruokaa - miksi se ei olisi eettisempää kasvisruokaa?