Tohinaa tankissa eli pöhinää pöntössä

Pitääpä ihan esitellä nämä värit, kun sateenkaarikirjoahvenet ovat intoutuneet kutuhommiin. Yleensä rauhalliset möllisköt ovat äkäisenä kuin pirut ja täristelevät menemään kalatankin nurkassa.

Kaikki tuo massussa oleva musta on siis kutuväriä, ja joskus väri on mennyt vielä rajummaksi. Tässä esitellään vielä mustaksi muuttuneet evät.

Vaikka pönttöni ei vielä vuoden esteettisyyspalkintoa voitakaan, on se onneksi alkanut hivenen toipua vauvavuoden eli totaalisen rakkausvajeen aiheuttamasta puutostilasta, ja alkaa jo näyttää paremmalta. Näyttäisi vielä paremmalta, jos kutuveijarit eivät melskaisi kasveja irti pohjasta...(niin ja ei sitten vilkuilla tonne akvaarion alle...)

Työpaikalla mulla on toinen tankki, joka on siis työpaikan akvaario, mutta jota hoidin parin työkaverin kanssa niin pitkään, kunnes jäin kotiin. Otin sieltä uhkarohkeasti kokeiluluontoisesti ainakin käymään yhden punatimanttiahvenen poikasen. Ja joo, vain yhden, koska en halunnut sukurutsaisia poikasia tai muuta iloista. Yhtä mun työkaveria jännitti, miten pikkuinen selviää mun hirviön kokoisten kalojen kanssa....No, täällä se edelleen on!

Paitsi ei mua hulluna nuo kuvailut kiinnosta eli heippa!

p.s. Mieletöntä, miten tämä uusi Blogger toisaalta sekoilee ja toisaalta tekee tämän kuvien lisäilyn tosi paljon helpommaksi! Alan hiljalleen tottua tähän.