Miekkaliljoja ja daalioita

Myönnän heti auliisti, etten miekkaliljoista mitään tajua, daalioista sen vähemmän. Hollannista tuodut, kuvassa muhkeat ihanuudet eivät ole vahvinta alaani. En ymmärrä niitä. Jotta kasvi olisi samoilla taajuuksilla kanssani, sen pitäisi olla luontojaan kitukasvuinen, sitkeä ja kuritusta rakastava masokisti.

Silti haksahdin edellisillä S-Etupäivillä kiikuttamaan kotiini pari pussia. Esikoinen oli illalla kierroksilla, joten piti keksiä ohjelmaa. Siksi ryhdyimme esikasvatuspuuhiin. Sitä paitsi miekkaliljat ovat aiemminkin kukkineet mulla, melkein hoitamatta! Joten uskallan kokeilla niitä. Naapuruston kukkapenkeistä puolestaan nuokkuu mielettömiä daalioita (ei tässä taloyhtiössä, mutta hyvin hoidetuissa omakotitaloissa, joissa asuu eläkeläisiä). Kun halvalla sai... *huokaus*

Tässä reppanat ovat survottuina todennäköisesti liian pieniin purkkeihin, mutta isommat eivät mahdu valon alle ja uskon vielä siihen, että saan lykättyä nämä jossain vaiheessa uloskin...

Tällaisia ihanuuksia laitoin. Dahlia Jan van Schaffelaar, jonka valitsin ahneuteni lisäksi tuon kukan muodon takia. On niin erikoinen.

Dahlia Lavender Perfection. Jossain syvällä, syvällä sisimmässäni asustelee romantikko.

 Gladiolus Pink Event.

Tarkoitus on laittaa näitä ruukkuihin takapihalle yhdessä jo kukkivien kanssa, esimerkiksi lumikellohan voisi olla kiva lamoava kukka näille kaveriksi, jotain voisi vielä miettiä kimppaan alkukesän kukkijaksi.

Kevät on ihanaa unelmoinnin aikaa ennen ankaria realiteetteja (=laiskuutta, ankeaa keliä)!