Pipona pipoja

Aina silloin tällöin on tullut surauteltua varustelua välikauteen. Pipoja on syntynyt silloin, kun on tuntunut siltä, että joku kankaanlepare voitaisiin uhrata -- tai silloin, kun kuopus on saanut jotain kivaa ja esikoinen sanoo, että tästä lopusta tulee mulle pipo.

Löysin kirpparilta (sic!) tämän Ticketin välikausitakin ja tein sille kaveriksi hammaspeikkopipon, koska kangasta oli reilummin...Musta tää on kyllä yöpukukuosi, mutta kun värit passaa kivasti, niin onpahan pipoissa millä mällätä. Yleensä kun ne tuppaavat olemaan esikoisella aina hikisiä, joten onpa hyvä voida pestäkin välillä.

Tästä Leena Rengon suunnittelemasta Talvi-ilo -kankaasta esikoinen halusi pipon, ja sitä oli siihen juuri sopivasti. Ja kun sattuu vielä olemaan viime kesäinen huuto.net-löytö Reiman oranssi takki (metsästin ko. väriä hartaasti väritoivomusta kunnioittaen), joka passaa väreihin, niin ihan jeeshän tämä on. Tälle takille on toinenkin sopiva pipo, aivan ihana Kade-oravapipo, mutta se lörähti vähän viime kesänä, joten onpahan hikivara taas tällekin siis.

Tämän astronautin tein joskus talvella, kun esikoinen toivoi. Tuli  vähän iso, oikeastaan aikuiselle sopiva...En oikeen ite niin fanita omassa päässä, kun oon erityylinen, mutta jos sattuis löytymään joku, joka tykkää...Tai sitte fiksaan tämän vähän pienemmäksi.

Loppuun vielä pipo, joka pyörähti väärin päin (menee vaikka sen vihreän Ticketin takin kanssa), mutta annetaan sille anteeksi, koska se on tehty ihanasta Hilcon campanellosta :) Ostin sitä leggings-tarpeiksi Hanhelista.

Ja koska olen havainnut, että jotkut tuttuni käyvät kryptaamassa onnettomista ompeluksistani ja muista puuhastelujorinoistani varsinaisia Kuulumisia, laitetaan niitä tänne loppuun, jos joku luki vahingossa koko pläjäyksen (kiäh, kiäh): tuun hulluksi! Kattokaa nyt tätä keittiön lattiaa! Tässä siis yks ateria. Ruoka pitkin seiniä, raejuustot mäkeen, sitte varastetaan leipä ja sirpostellaan se matolle...Lounaan kruunasi läträys vessanpöntössä, sitten unille, jotka toivottavasti kestävät vielä jonkin aikaa...

Aika jaloltahan se tuntuu karjua itsekseen VOI V! Kun kuulemassa on alta yksivuotias ja kissa. Sellanen aika henkevä olo nyt.

Mun kodin hengetär -sympatiat alkavat kaikota tosissaan ja olo on pakokauhuinen. Ainakin tänään. Tai just nyt. Voi olla, että huomenna on taas aivan toisenlainen päivä.

Keittiötä en oo vielä siivonnut. Miksi, välipala löytyy jo valmiiksi katettuna.