Ikkunat puhtaat kuin sielu

Tuli aika korni olo, kun pesin makuuhuoneen ikkunoita. Sellainen kliseinen oikein: minä tässä pesen pöytää puhtaaksi, olen uudestisyntynyt, ikkunat ovat sielun peili.

Olen piristynyt ja on hyvä olla. Kun voisi aina arvostaa hyviä aikoja! Mieli on puhdas, omatunto on melko puhdas, tuntuu ettei juuri tällä hetkellä olisi suuria taakkoja.

Olenkin energiapuuskassani käynyt läpi kodin eri soppeja tällä viikolla. Jos tästä kaaoksesta sittenkin saisi jotain tolkkua...

Kohta elämäntilanne muuttuu ja sekin tietenkin mietityttää. En vielä tiedä, mihin suuntaan se vie, mutta ainakin kotona oleminen vähenee. Pääsen taas vaikuttamaan, jotenkin, jossain. Olen yrittänyt miettiä kotona olemisen ristiriitaa eri tavoin. Olen esimerkiksi jaotellut minän naisminään ja miesminään. Naisminä on tällä hetkellä vallalla. Se hoitaa kotia, hoitaa lapsia, hoitaa kissaa, hoitaa kukkia, hoitaa akvaariota, tekee käsitöitä, hoitaa kohta kasvimaapalstaakin. Se on ihan kiva, se hoitaja, mutta on se myös aika ahdistava tyyppi.

Kotona olevan kaverin kanssa juttelimme, kuinka mieskontaktit supistuvat. Jotenkin vain. Hänen mieskaverinsa olivat adoptoineen hänen kumppaninsa, ja jotenkin yhteisestä olemisesta oli tullut sitä, että naiset puuhaavat jotain pientä köökin puolella, miehet osaavat olla sohvalla. On kivaa, kun on naisverkostoja. Arvostan niitä. Silti kaipaan ihan hirveästi miesten seuraa. Anteeksi vain tämä jako sukupuoliin, tämähän on vain tietenkin yksi tapa mieltää asia. Mutta miellän sen juu hieman siten, että mies minussa kaipaa muita miehiä.

 Haluan antaa sille miehelle enemmän tilaa. Sille testosteroniörisijälle, jolla on itseluottamusta, näsäviisautta, röyhkeyttäkin. Aika ääliöhän se toisaalta on, mutta se on aina auttanut elämässä eteenpäin. En voi antaa sen miehen näivettyä, etenkään nyt, kun naisella on niin hyvät oltavat!

Niin paljon kuin pidänkin kodistani ja kaikkeen siihen liittyvästä -- kukista, kissasta, tankista, monista esineistä, lapsista... -- niin samalla ajattelen, että näillä raameilla ei ole paskankaan väliä. Nainen minussa haluaa muistuttaa, että elämä on tässä, tämä on tärkeintä (ollen siinä oikeassa). Mies taas haluaa mennä elämään jotain muuta elämää.