No nyt tekee mieli kasvattaa tomaatteja, ja Nelson Gardenin minikasvihuone parvekkeelle kyllä olis siihen aivan sopiva, jos sinne laittais kaksi kasvihuonetomaattia basilikan kanssa ja lisäksi pensastomaattia suojaisaan paikkaan parvekkeelle.
Minna Siltalan Keittiötarhan 3 vuodenaikaa oli yhtä lupaava kuin ajattelinkin: jos pitää palstaa tai pikku kasvimaata, tai parveketarhaa, kannattaa teos olla ihan omana. Kätevä kylvöaikataulu.
Remontti ei sen sijaan etene yhtään, ja taas alkaa peräsuoli pullistua. Edessä olisi pölyistä hommaa, johon on työlästä ruveta.
Viime aikoina on alkanut näkyä paljon kirjallisuutta ja kirjoittelua perinnerakentamisesta. Perinnerakentamiseen ei kuitenkaan lasketa ns. lähiötaloja, eli osittain 50-luvulta eteenpäin rakennettuja kämppiä. Lähiörakentamiseenkin saisi satsata, ja mielelläni lukisin niitä koskevaa kirjoittelua. Mitkä ovat lähiörakentamisen aarteita ja säilyttämisen arvoisia ratkaisuja. Nykyään ryskätään surutta seiniä ja poistetaan vanhoja pintoja ja laitetaan tilalle ihquja moderneja ratkaisuja, joista osa osoittautuu susiksi. Veikkaan, että yksi tällaisista toteutuksista on keittiösaareke. Luulen, että ajan myötä niiden nähdään vain keräävän roinaa ja perheen yhteiset kokkaushetket toteutuvat vain Ikean kuvastossa.
Osa tiedontarpeesta liittyy akuuttiin remontointipakkoon: lähiötaloissa tulisi ryskätä niiden ikääntymisen vuoksi, mutta miten? Ja kannattaako ikkunoita tiivistää -- onko lähiökämppien ilmanvaihto osin heppoisampien ikkunoiden vaikutusta? Onko (usein saatanallisen liukas) laminaatti tosiaan parempi kuin tyylikäs, asuntoon sopiva muovimatto?
Välillä mulla on sellainen fiilis, että ympärillä eletään osin naiivia elämää. En nyt natise siitä, kuinka oma elämä on raskasta ja huh huh, en koe niinkään, mutta kuinka vastuuton elämä (tai vastuista vapaa, ehkä vastuuton kuulostaa liian negatiiviselta) voi johtaa totaaliseen empatiakyvyn puuttumiseen. Ja no, moneen muuhunkin asiaan. Onneksi en nyt ole itse ollut sympatiaa kaipaamassa, mutta pakko oli jossain käydä tämäkin huokaisemassa. Ystävälläni on teoria, jonka mukaan homomiehet ovat usein sietämättömiä, koska eivät joudu pitämään huolta kenestäkään. Poikkeuksena olivat tietenkin hänen omat homoystävänsä, joista molemmat olivat olleet vanhempansa omaishoitajina.
Tulipa melko sekava kimara asiaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tosi kiva, kun jaat aatoksesi!