Puutarhamaterialismia

Eilen tuli Facebookissa hieman puhetta parvekekasvihuoneista. Kuten olen jo aiemmin todennut, mulla on aivan armoton ja itseäni kohtaan säälimätön Kekkilä-fetissi, ja jos olisin miljonääri, mulla olisi varmasti jo Kekkilän Vihervaja nököttämässä sille liian pienellä pihalla, tämän kesän über-haaveena puolestaan Vihervitriini (lääh). Vihervitriini maksaa enemmän kuin ne kaksi mansikkaa, jotka siellä saisi kasvamaan (no, itse asiassa kasvattaisin tomaatteja...), joten mulla on sekundäärinen haave, Nelson Gardenin pienoiskasvihuone, joka sekin hivelee mun silmää.

Tän hankinnassa olen vielä harkintalinjalla. Ei mulla oikeasti olisi pistää sataa euroa pienoiskasvihuoneeseen, mutta eikö ole ihana?

Puutarhaan liittyvissä hankinnoissa villitys iskee käsittämättömäksi himoksi. Mun punahattuihin kohdistuva himo on sietämätön, ja kylläpä loukkaannuin männäpäivänä, kun vanhaa sisustuslehteä selaillessani joku moukka kehtasi kehuskella, että hänen päivänkakkaroissaan perhosetkin viihtyvät. Se ei ollut mikään päivänkakkara!!!!! Vaan punahattu, "Alba". Olen googlannut myös haaveilevasti tiikerililjoja. Niiden saapumista kauppoihin saa vielä odottaa. Nämä ovat selkeä kokeilu etupihalle.

Tein etupihan penkkejä vähän hätiköiden, olisin voinut hieman suunnitella. Kaverilta eksyi tyräkkiä ja vuohenkelloa pieneen penkinpalaan, vaikka molemmat ovat hillittömiä leviäjiä. Kaivan ne kyllä maasta ylös heti lumen sulettua ja isken guerilla-henkisesti jonnekin yksinäiselle ja rumalle pläntille jossain päin asuinaluettani.

Ehkä se ruma pläntti löytyy lähempää kuin arvaisikaan, taloyhtiön pihalta. Naapurin akka se kehtasi viime kesänä viisastella, kuinka aikoinaan oikein Puutarhuri teki pihasuunnitelman meidän pihaan. On kyllä ollut puusilimä puutarhuri, jos sille on oikein maksettu siitä, että pihassa kasvaa kaksi unkarinsyreeniä, jokunen keltakukkainen pensashanhikki ja kolme (nykyään kaksi) terijoensalavaa! Sinänsä kauniit ja kestävät istutukset, mutta jos käydään seuraavaksi asukkaan toimesta vittuilemaan minun tekemää (Kekkilän inspiroimaa) kukkapenkkiä, jossa on upeita punahattuja ja jo viime kesänä kimalaisia kiihdyttäneitä komeamaksaruohoja, niin anteeksi nyt vaan, että olen olemassa.

Ehdotin taloyhtiön hallitukselle, että voitaisiin laittaa kompostori. Tulisi säästöjä ja saisi kompostia pihalle. Ei tullut kommenttia asiasta. "Siellä ne hipistelevät ja laittelevat niitä intialaisia ruokiaan", on ajatus varmaan. Meikäläisten asunto kun tunnetaan siitä, että me laitellaan jotain "intialaisia ruokia" (mitähän ne on?). No on tullut kehujakin sentään, hellukin on komea ("vaikken minä mikään homo ookaan"), arvioi eräs naapureista. Tällaistakin ilotulitusta on elämä pienessä rivitaloyhtiössä.

Pluggbox edelleen jees, mutta kosmoskukalle liian aikainen, täytyy laittaa uudet siemenet. Veikkaan, ettei nyt itäneistä kitkuttele monikaan pitkään, kun hujahtivat niin honteloiksi. Kristuksen kärsimyskukista kaksi pilkottaa mullan seasta, kelloköynnöksistäkin kaksi. Muissa itämisprosentti on jo korkeampi. Pluggboxin ulkopuolellakin tapahtuu: mustanmerenruusu ja korianteri ovat lähteneet hyvään kasvuun.