Kirjoittelin tämän tekstin jo perjantaina ja nyt on paljon muuta mielessä. Kirjoitan siksi uuden päivityksen tämän perään!
On se elämä kallista. Mitä sanoisinkaan sille opiskelijaneitoselle, joka leuhkasti ihmettelee, ettei elämiseen paljon rahaa tarvita. Mitä on tapahtunut tässä välissä, kun minusta on tullut rahasta kitisijä. Nuoruus, noita vuosia en koskaan takaisin saa...Ehkäpä tässä taas jossain vaiheessa villiintyy nuoruuden hehkuvaan kukkaan. Kyllä Suomen Idols-kisoja katsellessa tuntui vanhalta, kun esityksessään sex appealia viestivät nuorukaiset jotenkin nolottivat, "no niin pieni, tuuhan pois lavalta, jo hävettää". Voi ei! Ehkä tämä on joku ohimenevä vaihe.
Olen ainakin väliaikaisesti autonomistaja (vaikkei mulla ole ajokorttia) ja ehkä sen vakuutukset ja verot (vaikka kyseessä onkin Volvo 740 vm. 1987, vähäinen ajo, vain välttämättömyyksiin) ovat taas riuduttaneet mua yhdessä muiden vakuutusasioiden kanssa. Kesäkuulle on odotettavissa 1000 euron perusvakuutuslasku, joka ei edes kata koko porukan vakuutuksia. Niin ja tässä eivät olleet mukana ne autovakuutukset. Tai siis pakollinen liikennevakuutus ja autovero.
Olen haaveillut tennareista jo jonkin aikaa, mutta ehkä ne jäävät hankkimatta. Harmi vaan, kun ei ole yksiäkään jalkaan mahtuvia kesäkenkiä. Eikä tästä blogista mikään hankkimisen suunnittelulista pitänyt tulla. Mutta teki vain mieli mainita. Kun tulee kevät ja olo kirjaimellisesti kevenee, saattaa tulla mieleen, että tennarit olis kivat. Sellaista se vain on. Ja aina saa haaveilla. Kyllä musta huopikkaatkin olis kivat, ja omakotitalon piha, mutta en mää niitä ole rynnistänyt hankkimaan.
Kyllä ovat puuhastelut jääneet siis vähemmälle huomiolle. Lukemisen merkeissä on viikko mennyt, jotenkin tyhjää pistettä toljotellessa. Uutta virtaa odotan, voimia kerään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tosi kiva, kun jaat aatoksesi!