Vuosihaaste: Toiminnallinen koti 2016

Eilen tulin jonkinmoisen kevyenmaanisen kohtauksen aikana siihen tulokseen, että ihmisellä pitää olla vuoden alussa epärealistisia tavoitteita. Pitää olla jotain, mihin itsessään pettyä, kun muuten menee aina kaikki niin nappiin.

Tällä kertaa päätin, että keskityn kodin eri nurkkiin ja mietin niissä toiminnallisuutta. En jaa tiloja valmiiksi eri kuukausille enkä tee tarkkaa suunnitelmaa, sillä aion suhtautua haasteeseeni kuin isosutinen taiteilija: sudin siellä missä milloinkin huvittaa.

Ajatukseni taustalla on haave raivata toimimattomia tiloja, nousta hitaasti ja haparoivin siiveniskuin, Feniksin tavoin, hortoilevista vauva- ja taaperovuosista sekä ennen kaikkea ohjata haaveiluenergiaani harmittomaan hömppään, josta pelkästään hyötyy.

Siltä varalta, että joku innostuisi itsekin ottamaan haasteen vastaan, tässä muutamia itselleni kehittämiäni sääntöjä:

* Ajatuksena on käydä läpi kodin eri toiminnallisia tiloja. Tilat voivat olla huoneita tai rajatumpia alueita kuten komeroita, käytäviä tai kaapistoja. Ajatuksena on keskittyä pohtimaan, toimivatko kyseiset tilat käyttötarkoituksessaan vai voisiko tehdä jotain, joka saisi tilasta toiminnallisemman.

* Ensisijaisena tarkoituksena ei ole sisustaa, mutta selvää on, että usein toiminnallisuus myös a) siistii tilan sekä b) kaunistaa sitä.

* Rahaa saa käyttää, mikäli se lisää toiminnallisuutta. Toiminnallisuus voi olla esteettisyyttäkin; jos vaikkapa kohdevalo tuo turhan nurkan paremmin esiin ja ehkä houkuttelee jonkun kyseistä nurkkaa käyttämään, ei kaunis valaisin ole turha hankinta. Omana tavoitteenani on pitäytyä pitkälti kotoa löytyvässä sekä kirpputoritavarassa, sillä pidän vanhoista romuista, mutten tee sääntöjä. Esimerkiksi säilytysratkaisut saattavat olla parhaimmillaan kaupasta kannettuina.

* Bonuspisteitä saa, jos onnistuu hyödyntämään kotona turhaan lojuvaa jonkin tilan toiminnallisuuteen. Jos nurkissa sattuisi pyörimään vaikkapa kenkäteline, jonka ottaisi uudella tavalla johonkin tilaan käyttöön, on ehdottomasti ansainnut bonuspisteen.

* Sopiva tahti on tila per kuukausi, mutta tuunatun tilan koko kannattaa aina suhteuttaa käytettävissä olevaan aikaan. Niin, ja kaikkia ideoita ei tarvitse toteuttaa tänä vuonna! Itse tägään postaukseni "toiminnallinen koti" -otsakkeen alle, joten toteuttamatta jääneet ideat tallentuvat helposti myöhempää varten.

Jos innostut niin ohjeita saa jalostaa ja jakaa vapaasti!

**
Toiminnallinen tila 1: Pesuhuone

Aloitan itse helpolla eli suihkutilalla. Tämä tila oli helppo tuunattava ja siksi lähdin sillä esimerkinomaisesti liikkeelle.

Käytännössä en tehnyt muuta kuin raivasin lasten lelut, pesin ammeen alta ja noukin pois tyhjät shampoopullot. Kylpylelut ovat yhdessä läjässä pesuhuoneen nurkassa.

Tässä muutama kuva, pesutiloihin liittyy muitakin toiminnallisia tiloja, joista toivottavasti myöhemmin.

Huomautettavana seikkana se, että suuria muutoksia ei tarvita, sillä tila on valmiiksi toimiva ja toiminnallinen. Se on aikanaan suunniteltu (en minä vaan arkkitehtuuria opiskeleva ystävä) vastaamaan tuolloin pohdittuja tarpeita ja pohdinnat ovat vastanneet todellisuutta.

Tilassa ei ole mitään erityistä, ei mitään sinänsä huokailuttavan kaunista, materiaalit ovat pelkistettyjä ja edullisia, mutta se on kätevä. Yllättävän hieno ominaisuus vaikkapa neljän hengen taloudessa!

Lintuinen silkkimekko Mekkotehtaan Ruut-kaavalla

Sain ihanaa lintukuvioista silkkiä jo aikaa sitten tuliaiseksi. En ole tarttunut kankaaseen ensinnäkään siksi, etten ole osannut päättää, mitä siitä toteuttaisin ja millä kaavalla, mutta toiseksi, olen hieman kammonnut silkin ompelua.

Oli siis korkea aika kokeilla mukavuusalueelta poistumista. Ja yllätyksekseni silkin ompelu ei ollut niin kamalaa kuin pelkäsin – ainoastaan helmakäänne muodostui karmaisevaksi kokemukseksi ja seuraavalla kerralla perehdyn paremmin silkinompelunikseihin. Muuten en tarvinnut erityisohjeita, ja silkki oli toisaalta ihanan pehmeä ja kevyt materiaali, joka huokuu laadukkuutta. 

Olen tyytyväinen Ruut-kaavaan, joka siis Mekkotehdas aikuisille -kirjassa. Tein koossa 38, joka on tavanomainen kokoni, enkä löydä huomauttamista. Jätin rusetin pois omasta toteutuksestani. Painotan myös, että tekisin Ruutin silkin kaltaisesta hyvin laskeutuvasta ja kevyestä materiaalista, jottei tule mahdollisia rumia pussituksia. Malli kun nuolee kehon liikkeessä kurveja ja on samaan aikaan ilmava ja rento. Mikään tiukka malli tämä ei ole. 

Tässä vielä yksityiskohta kauniista kaula-aukosta. Kädentiet on yksinkertaisesti käännetty ja tikattu kiinni.

Nyt ei vaan pysty sovituskuvaan, mutta tämä vastaa olemukseltaan kirjassakin olevaa esimerkkikuvaa, ja voihan googlata lisää malleja. Tämä on kyllä ultranaisellinen mielestäni, ja onnistunut kaava. Suhteellisen yksinkertainen ommella, mutta silti eteerinen.

Lötkö lattiatyyny

Kävi kivasti niin, että olin itsekseni kotona. Koska olen vinkunut ajan ja energian puutetta ja levottomuutta, tiesin, että on aika tarttua Berninaa paininjalasta ja ommella edes jotain. Ja kun ei ole univajetta, loputtomia kysymyksiä eikä kiirettä, niin saahan vuorokaudessa jotain tehtyäkin!

Esittelen tässä postauksessa järkiprojektini eli lötkön lattiatyynyn, johon käytin erinäisiä jämämateriaaleja. Ei niin järkevää lattiatyynyssä oli se, ettei tälle varsinaista polttavaa tarvetta ole, mutta sanonpahan vain, että lapset rakastavat kaikenlaisia pehmeitä lössyköitä, joiden päälle loikata, joiden päällä röhnöttää ja joilla pönkätä majan. 

Tilkuista olen tehnyt jo kaksi ihanaa peittoa (kyseessä Heather Rossin hurmaava Briar Rose -mallisto) ja suosittelenkin, että tällainen tyyny voisi olla mukava, helppo projekti sellaiselle, jolla on kivoja puuvillatilkkuja ja haluaa saada niistä jotain näkyvää, muttei liian vaativaa. 

Pohjaan käytin interlocktrikoista palaa, joka on lojunut kätköissäni jo vuosia. Päättelin, etten ehkä aivan huimapäisesti ole siihen rakastunut, joten se pääsi mainioon edustustehtävään pehmoiseksi ja joustavaksi takapuoleksi. Lisäksi tein tereen nyöristä ja Tilda-puuvillatilkusta, ja se piristääkin mukavasti tyynyn reunaa.

Täytin tyynyn kahdella lussahtaneella aikuisen tyynyllä, jotka ovat menneet muhkuraisiksi eivätkä pesulla ja möyhinnällä parane. En tiedä, onko kauppamies keksinyt sen, että tyynyjä pitäisi uusia, mutta jos tosiaan pitää, tällaisissa proggiksissa on mainio kierrätyskohde. Lisäksi sulloin sisään levyvanujämäpaloja, joita on jäänyt aiemmista tilkkutyöprojekteista.

Mittakaavaa saadakseni tässäpä kissa.

 Kissa hyväksyi tyynyn.

Ehtoisa säväyttää ruokareseptillään

Nyt on taatusti oikea aika iskeä, kun housut puristavat, joulupulla pierettää ja pikkujouluista roikkuu yhäkin mukana lepattavat silmäpussit. Nimittäin terveellisen elämän eetos! Tässä sitä nyt tulee.

Meikäläinen ei ihmeemmin harrasta uudenvuodenlupauksia enkä lupaa myöskään laihtua tai tulla paremmaksi ihmiseksi. Puolisoni kanssa pohdimme, että tämän vuoden tavoitteina voisi olla valokuvien tulostaminen ja lisääntyvä vapaaehtoistyö. Niihin ei liity kiinteytymistä, spiruliinaa eikä spagaatiakaan, mutta tokihan olisin henkisesti valmis niihinkin muutoksiin, jos ne jotenkin ihmeen kaupalla kohdalleni osuisivat.

Omana haasteenani on ainainen arkilevottomuuden tuntu: se, että rentona hengittelevä ja kotona hääräävä ehtoisa emäntä on oikeammin välttämättömyyksiä huiteleva iloton olento, tai siis ehtoisa emäntä ei pääse hengittelemään. Olen niin monta kertaa tiedostanut loman loppupuolella sen voi ei -tunteen, että taas mennään. Enkä ole kertaakaan osannut hidastella niin, että arki tuntuisi makeammalta. Eikä siinä mitään, makeutta on elämässä omasta takaa, mutta ei sitä hetkeen keskittymistä, käsitöitä, yksinkertaisuudesta nauttimista.

Tarkoituksena oli kuitenkin jakaa resepti, sillä ehtoisa emäntä tykkää ruoanlaitosta (toisin kuin se töissä käyvä bitch). Ja tämä resepti ainakin moukaroi makuhermoja, ja tässä on paljon soveltamisvaraa. Tämä on mukaelma ulkomailta saamastani reseptistä ja mukaelma tarkoittaa sitä, että tätä voi mukailla edelleen.

Huonoiksi puoliksi listaisin raaka-aineiden ulkomaisuusasteen sekä erinäisten tarvikkeiden runsaan lukumäärän, eli kertasatsi tätä evästä ei ole kovin edullinen. Mutta jos tätä tekee toistekin ja käyttää esim. jo avattua tahinia ja tamarindia, ruoka ei ole enää lainkaan kallis. Ne kuitenkin aika armollisesti säilyvät.

Hyviksi puoliksi listaisin mukailtavuuden, jota tuossa yrittelin jo alleviivailla, terveellisyyden sekä rakenteeltaan virkistävän vaihtelevuuden. Keskeiseksi ottaisin tuon kastikkeen, joka pitää sisällään erinäisiä erinomaisia raaka-aineita. Mössöön soveltaisin kaalta ja muita kotimaisia aineksia. Mutta nyt mennään näillä.

Ruoan nimi on Munakoisomössö.

Mössöön käytin seuraavia:
1 ruokalusikallinen garam masalaa
1 ruokalusikallinen sinapinsiemeniä
öljyä (alkuperäisohjeessa kookos-, minä käytin oliivi-)
2 munakoisoa kuutioituna
kirsikkatomaatteja halkaistuna
halloumijuustopaketti
korianteria silputtuna valmiin sekaan, jos harrastelee yrttejä talviaikaan (minä yleensä en)

Vinkit soveltamiseen: käytä joka tapauksessa garam masalaa ja sinapinsiemeniä, ne ovat mainio pohja! Jos poistat halloumin, suosittelen tilalle muuta suolukkaa. Ajatuksena on ensin öljytilkassa vapauttaa mausteista vähän makua ja sitten lisätä munakoisot. Eli jos laittaisit vaikka kaalta, tässä vaiheessa olisi kaalin paikka, ja muiden hauduttelusta pitävien kasvisten. Niitä kannattaa haudutella rauhassa parisenkymmentä minuuttia. Vasta lopussa lisätään kirsikkatomaatit ja halloumi, tai muut ei kypsentämistä vaativat jutskat. Voitte kuvitella, miten kivasti kirsikkatomaatit lussahtavat, kun ne ovat vain ehtineet kuumentua ja hieman pehmentyä mutta säilyttävät edelleen rakenteensa. Eivät ole pahoja. Kun ajattelen enemmän kaalta, ruokahaluani alkaa kiihottaa. Se ihan varmasti toimisi tässä kombossa. Mutta mennäänpä eteenpäin.

Tämän reseptin Se Juttu (hellän garam masalan ja hauduttelun lisäksi) on Soosi.

1 sipuli
muutama varsi selleriä
5 ruokalusikallista tahinia
2 sitruunan mehu
2 ruokalusikallista tamarindia (löytyy currytahnojen läheltä, jos ei ole tuttu ennestään)
5 ruokalusikallista oliiviöljyä
2 valkosipulinkynttä
vähän vettä riippuen siitä, kuinka juoksevaa Soosista haluaa
tuoretta persiljaa tai muuta yrttiä, jos siltä tuntuu
suolaa
pippuria

Laita ainekset blenderiin. Minä laitoin tamarindia kolmekin ruokalusikallista, sillä halusin vähän lisämakua. Ja sitten soveltele makusi mukaan Mössön päälle tiputellen.

Mössön ja Soosin ulkonäkö yhdistettynä ei ole päätähuimaava, mutta maku on sangen miellyttävä. En usko että kuopukseni tykkäisi Soosista, tosin. Hän ei ollut tällä kertaa kokeilemassa. Mutta ehkä kaapissa voi olla varalta vaikka nokarellinen kermaviiliä, jos Soosi ei maistu. Soosin ideanahan on, että se täydentää ravintoympyrästä aika monta slottia Mössön seurana. Ja ainakin meikäläisillä Soosiannos oli sen verran reilu, että voi tehdä toisenkin Mössön ja syödä sen Soosi seuranaan. Että ei heti loppunut.

Että oli hyvää. Santsasin. Kyllä nyt varmaan laihduin.

Arkisia ankeuksia

Ensinnäkin, rykäistyäni blogilistani ihananimelät joulukuulumiset läpi todettakoon, että selvisin oikein hienosti omastani. Ei ollut kulutushysteriaa (itse sain tosin kaksikin lahjaa: rintaneulan ja "lahjakortin" kirpputorilla myytävään lasiesineeseen, oikein ruhtinaallista), ei liiemmälti hössötystäkään, ja esikoinen ei arvannut pukkia, muahahahahahhaha. (Pukki toi vain yhdet lahjat, muut sitten oli niiltä, ketkä olivat lahjat antaneetkin.) Siispä itselleni kymmenen pistettä ja papukaijamerkki tästä keskinkertaisesta suorituksesta.

Muutaman päivän työpaussi (jota perheeseen riehahtanut streptokokki A siivitti) on heti tuonut luovaa energiaa, joka ei tosin vielä ole muuttunut käytännön teoiksi.

Aion silti kokeilla uutta reseptiä ja jos se on hyvä, jaan sen, koska vaikuttaa hyvältä arkireseptiltä.

Oon tehnyt kaikenlaista tällaista, ei pahaa.

Kuvaajan läsnäolo leikkii piiraisiin kohdistuneessa kännykän mallisessa varjossa.

Vaahterasiirappikuorrutus näyttää ihan liialta, ihan liialta. Ja sitä syökin liikaa.

Sentään olen lukenut!

Mutta niin, potentiaaliselle puuhailuenergialleni kävi köpelösti, kun pitikin ruveta pusaamaan työhommaa. Että ei tästä puuhastelusta oikein mitään tule.

Mutta ei se haittaa, koska joulu ei ollut ikävä. Jes, joo ja jee!

Sairastuvalla

Sairastuvallapa täällä. Ompelin keskeneräisen pyjaman valmiiksi nuorelle herralle, joka tykkää mustasta ja punaisesta (valitsi itse resorivalikoimasta suosikkinsa).

Kangas on Pehemiän possupussista ja sopii kissanystävälle.

Tässäpä punaiset komiat resorit.

Nuha-ajan puhdetoimintaa

Valmiiksi saatettu käsityö!!!

Lapset lähtivät eilen isovanhemmilleen kylään ja tarkoituksena oli tietenkin olla ahkera kodin raikkoaja, mutta tuhisinkin sohvannurkassa nuhaisena ja kudoin samalla keskeneräisen sukan loppuun. (Ja katsoin viisi jaksoa Dexterin viimeistä kautta putkeen.)

Olin jo pitkään haaveillut palkitsevani itseni sievällä sukkakuvalla, kunhan olen tehnyt sukkaparin valmiiksi, mutta ei siitä mitään tullutkaan. Voin kuvien yhteydessä silti kertoa, mitä olisin halunnut kuvata sen sijaan, mikä lopputulema olikaan.

Lanka on Arne & Carlos Regia 4-ply Design Line, käsittämätön nimi, miksi kukaan paiskaisi tuollaisella nimellä kivaa lankaa. Vai kuvaako se jotenkin langan hämärää identiteettiä, mene ja tiedä.

Värimaailma ei tässä langassa ole omaani mutta onpahan pirteä.

Tässä aiempi kuva, jossa toinen sukka on vielä tekeillä.

Tässä sen sijaan oli tarkoitus olla kirkkaat värit ja hangen hohdetta. Tarkoituksena ei ollut ottaa kuvaa pää alaspäin ja käyttää suoritukseen kaikkiaan 2,5 sekuntia. Tarkoituksena ei ollut myöskään stailata sukkia collegehousujen kanssa. Mutta meneväthän nämä näinkin.

Yritän saada rutistettua viimeisiä hommia ennen joululomaa mutta se sujuu just näin hyvin. Oikealla kasa on joskus ompelemani tilkkupeitto, jonka alla sijaitsen.

Tässä puolestaan kotityörintamalta. Vuorossa touhukas pyykkien lajittelu.

Viikonlopuissa nautin oikeasti niistä vähistä valoisista hetkistä, mitä kotona on.

Oikea elämä syö hitaan elämäni

Tulinpa kurkkaamaan blogia salaa näin lauantaiaamupäivänä, kun muu jengi on ulkona ja itse olin tekemässä kotitöitä. Tuli uusi flunssa pian edellisen jälkeen ja ounastelen, että parempikin vastustuskyky voisi ehkä olla. Syytän joulunalusaikaa, vaikka ei mulla rehellisyyden nimissä mitään erityisen rankkaa pitäisi olla.

No. Ajatukseni oli, että vaikka kuinka haluaisi pitää erillään pilvihöttömaailman eli huolettoman blogimaailman, joka rentouttaa ja joka saa ajattelemaan kaikenlaista kivaa kuten nyt vaikka käsitöitä, niin se "oikea elämäni" syö valtavilla haukkauksilla kivaa höttöä. Yritin esimerkiksi selailla uusia blogeja jonkun toisen blogilistasta ja havaitsin, että siellä kaikenlaista hidasta elämää tavoitellaan ja oli monenmoista luonnontuotetta ja mindfulnessia tarjolla.

Mun "oikeassa elämässä" mindfulness ja mielenhallinta on nyt sitä, että jos en tapa ketään niin olen riittävän mindful. Jotenkin tuossa valossa kaikki mielen harjoitukset ovat kerrassaan kosmeettisia. Ja tämä ei tarkoita ettenkö tavoittelisi mielenrauhaa, kyllä! Nimenomaan haluaisin kaapia aivoistani kaikenlaisen kuonan ja levätä rauhoittavassa tyhjyydessä. Mutta sitä ei tapahdu.

Odotan jo lomalta sitä, että ehtisin tulla siihen tunteeseen, että aidosti haluan puuhastella. Mua ei jotenkin oma-aloitteisesti nyt huvita. Ja se on huono, koska puuhastelu laskisi kierroksia. Mutta jos tavoitteet ovat tappamisen välttämisessä.

Tämä on hankala selittää. En ole ajatellut laittaa ketään hengiltä. En tiedä kovin paljon kammottavampia asioita. Ehkä se tässä operoi vain kaikenlaisen muun ihmisyyttä edustavan symbolina.

Voin kertoa lopuksi, että yritin eilen kutoa sukkaa. Poistuttuani jälkikasvu oli jäänyt riehumaan ja toisella upposi minkä lie hypyn yhteydessä sukkapuikko selkään. Jotenkin tämä kiteyttää pyrkimykseni.

Black Friday -tunnustus Björnille

Bloginihan ei ole missään määrin kaupallinen ja kaupallisuus on itselleni muutenkin jonkinmoinen kirosana. Silti: on olemassa parempia ja huonompia tuotteita, ja tuotteitahan me silloin tällöin tarvitsemme. Mitä parempaa tuotetta suosittelee, voi mahdollisesti auttaa toista välttämään virhehankintoja.

Senpä vuoksi teenkin tämän Black Friday -hössötyksen (joka yllätti ainakin minut aivan housut kintuissa, mikä hemmetin Black Friday) tiimoilta kulutustunnustuksen. Olin nimittäin aivan viattomasti naamakirjassa (olen yrittänyt hieman palata sinne, mutta ei siitä tule oikein mitään), kun yhtäkkiä silmieni eteen lävähti siekailematon mainos: 30 prosentin ale vielä puoleenyöhön saakka.

Kaikista maailman alushousuista olen nimittäin vihkiytynyt Björn Borg -alushousujen fäniksi. En tiedä, miten Björn on miehenä saanut pohdittua niin mukavan mallin naisen pyllymuodoille, ja kuinka Björn jaksaakaan ommella naisten pikkuhousuja yökaudet läpeensä. Mutta kiitän Björniä, sillä Wolford-sukkahousuinnostukseni ohella olen havainnut, että myös alin vaatekerros on erinomaisen tärkeä mukavuuden kannalta.

Björn on mielestäni hieman itsekeskeinen käyttäessään kuminauhassa nimeään niin isolla, mutta toisaalta, jos minä tekisin pikkuhousuja, niin eipä se toisaalta ole hassumpi paikka omalle nimelle. En välttämättä vessapaperiin pukstaavejani painaisi, mutta lanteilla lepäillessäänhän Björn suorastaan leikittelee pikku pelillä, ja kenties Björn-pikkuhousuja käyttävien ajatukset harhailevatkin satunnaisesti Björnin mailaotteeseen.

Lisäksi minusta on hieman junttia pitää Björn-housuja. En tiedä miksi. Ehkä siksi, että Björn meinaa niin herkästi kurkistaa sepaluksen päältä, vaikkei tarkoittaisikaan. Mutta onhan eri asia, jos housuista kurkistaa Björn, kuin jos sieltä kurkistaisi string. Että olen antanut tämän asian levätä rauhassa. Olen antautunut Björnille.

Otetaan sitten vielä pienet kehut. Björn-housut ovat mielestäni melko kalliit, mutta ne eivät ajaudu pyllynposkien puristukseen. Kuminauha on miellyttävän paksuinen ja puuvilla hengittävä materiaali. Värit piristävät nenää puuteroidessa, ja pyykkien ripustaminenkin on melko mukavaa.

Enkä minä ole koskaan pitänyt ylläni niin mukavia alushousuja. Sen sijaan olen pilannut lukemattomia päiviä epämukavilla.

Että tämmöistä halusin tänään kertoa.

10 syytä vihata joulua

Kuten jotkut uskolliset lukijat tai minut reaalimaailmassa tuntevat saattavat tietääkin, en ole jouluihmisiä. Käsitelläkseni jokavuotista angstiani päätin listata joitakin seikkoja, jotka saavat jouluahdistuksen kumuloitumaan. Sen perimmäiset syyt ovat arvoitukselliset. Ymmärtänette, että tekstini tarkoituksena ei ole a) paheksua jouluihmisiä tai b) syyttää ketään tai mitään tekijää tai henkilöä joulukammostani. Mikään ei kuitenkaan poista yli 20-vuotista perinnettäni, joten ehkäpä tämä voi olla eräänlaista vertaistukea muille ei-jouluihmisille. Ja jos koet olevasi niin fakiiri että pystyisit antamaan vinkkejä joidenkin epäkohtien tahi asennevammojen kiertämiseen, niin mielellään! Otan kaikki vinkit vastaan.

1. Tavaravuoret syöksevät maailmanlopun tunnelmiin.

Jouluun liittyvät niin tavaran tyrkyttäminen, turhuuden torit kuin sitten myös lahjavuoret ja paperikääreet. Jotenkin ajaudun vuosittain aktiivisemmin maailmanloppua ajattelemaan.

Tänä vuonna olen yrittänyt tehdä kaksi parannusta: olen sopinut sukulaisten kanssa, ettemme anna toisillemme lahjoja. Poikkeuksena on puoliso, jolla on tapana antaa jotain käytännöllistä (viime vuonna sponsoriapua polkupyörän välttämättömään uusimiseen). Tässä on se miinuspuoli, ettei saa lahjoja, vaikka se olisi sinänsä kivaa. Minä pidän tavaroista. Ja muista huomionosoituksista. Mutta no.

Toinen konstini on yrittää metsästää käytettyinä joitakin lasten lahjatoiveita. Jotenkin se hieman helpottaa ajatuksellisesti, en tiedä miksi.

2. Joulu vie rahaa.

Siis ihan tuhottomasti. Jos joku keksii, miten ei, niin kertokaatten. Tänä vuonna hommaan lahjat siis kummilapsilleni, kuopuksen hoitajalle sekä puolisolleni. Osa lahjoista ovat aineettomia tai itse tehtyjä.

Tänä vuonna rahaa ei siis mene lahjoihin kovinkaan paljon. Mua ei sinänsä haittaisi lainkaan törsätä muihin, mutta kun mulla ei ole niin isot tulot että niillä saisi niin hienoja lahjoja ja niin monelle kuin haluaisin. Lisäksi joulunajan syömiset ja kulkemiskustannukset nostavat suurestikin budjettia.

3. Jouluna ei ole kontrollia ajankäytöstä.

Haluaisi ja pitäisi nähdä kaikkia sukulaisia, muttei tiedä milloin ja miten. Seuraa säätöä ja sählinkiä, mikä ei sinänsä ole kenenkään syy, mutta jotenkin vain stressaannun, kun en tiedä, missä olla ja milloin, ja joulunvietto ei sitten näytä oikein keneltäkään.

4. Olen kykenemätön täyttämään omia odotuksiani joulun valmistelun suhteen.

Jotenkin päässä aina naksahtaa ja haluaisin idylliä, jota maalaillaan naistenlehtiin. On väännetty jos jonkinlaista sörsseliä ja nautitaan kynttilänvalosta ja muista ihmisistä. Eivätkö nuo ihmiset ole viikkotolkulla vääntäneet joulua valmiiksi samalla, kun paketoivat vuoden viimeisiä hommia, jotta pääsevät viettämään joululoman, josta eivät sitten muista jälkikäteen mitään? Kyllä sitä on pettynyt jos/kun ei saa lähetettyä joulukortteja, tai jos ei nyt vaan jotenkin tunnu niin nautinnolliselta. Jouluvalmistelut sattuvat samaan ajankohtaan kuin monet työ- ja harrastuskiireet (tulisiko nyt kiittää polvivammaa, jonka vuoksi olen omien harrastusteni puolesta poissa pelistä.)

Haluaisin sen täydellisen joulun, mutta en tavoita sitä.

5. Joulu on kitschiä.

Siis miettikää: joululaulut, kaikki pakkopunaista, kulkusten kilinää, Coca Cola -pukki. Poikkeuksena paperitähdet, kynttilät ja jotkut ei-punaiset joulukoristeet.

6. Lasten odotukset jännittävät.

Joulu tuntuu olevan lapsille mieluisa juttu ja se että omasta mielestä joulu on anaalista, jotenkin se vain stressaa lisää.

7. Varsinainen joulun sanoma on unohtunut.

Vietetään siis mässäilyn ja kulutuksen superjuhlaa eikä oikein tiedetä, miksi.

8. Edelliseen liittyen, joulunaika lihottaa.

Myönnetään, että pikkujoulukaudella saattaa olla oma osuutensa. (En lainkaan inhoa pikkujouluja.)

9. Kasvissyöjän joulumenu on vähän ankea.

Ei jouluun kuulu yhtä lailla kasvisherkkuja kuin sekasyöjillä. Pidän kyllä suuresti lootista, juustovalikoimista ja koska syön kalaa, niin nekin ovat joulupöydässä maistuvia. Pidän myös äitini ja anoppini taikomista joulupöydistä, mutta istun niiden äärellä kuin jokin käenpoika, jonka olisi kuulunut itsenäistyä aikaa sitten. Olen varhaiskeski-ikäinen, joka ei itse laita jouluaan.

Ehkä tätäkin puolta voisi vähän miettiä.

10. Tuntuu että joulu on jokin vapaamuurarijuttu, vain tietyille.

Osa jengistä huokailee niin ihastuneesti joulunodotusta ja meikämandolino ei pääse kyseisen junan kyytiin. Laiturilla seison, orpopiru.

BONUSSEKTORI: Jotkut hölmöt alkavat puhua joulusta jo marraskuussa! *krhmn*