Oikea elämä syö hitaan elämäni

Tulinpa kurkkaamaan blogia salaa näin lauantaiaamupäivänä, kun muu jengi on ulkona ja itse olin tekemässä kotitöitä. Tuli uusi flunssa pian edellisen jälkeen ja ounastelen, että parempikin vastustuskyky voisi ehkä olla. Syytän joulunalusaikaa, vaikka ei mulla rehellisyyden nimissä mitään erityisen rankkaa pitäisi olla.

No. Ajatukseni oli, että vaikka kuinka haluaisi pitää erillään pilvihöttömaailman eli huolettoman blogimaailman, joka rentouttaa ja joka saa ajattelemaan kaikenlaista kivaa kuten nyt vaikka käsitöitä, niin se "oikea elämäni" syö valtavilla haukkauksilla kivaa höttöä. Yritin esimerkiksi selailla uusia blogeja jonkun toisen blogilistasta ja havaitsin, että siellä kaikenlaista hidasta elämää tavoitellaan ja oli monenmoista luonnontuotetta ja mindfulnessia tarjolla.

Mun "oikeassa elämässä" mindfulness ja mielenhallinta on nyt sitä, että jos en tapa ketään niin olen riittävän mindful. Jotenkin tuossa valossa kaikki mielen harjoitukset ovat kerrassaan kosmeettisia. Ja tämä ei tarkoita ettenkö tavoittelisi mielenrauhaa, kyllä! Nimenomaan haluaisin kaapia aivoistani kaikenlaisen kuonan ja levätä rauhoittavassa tyhjyydessä. Mutta sitä ei tapahdu.

Odotan jo lomalta sitä, että ehtisin tulla siihen tunteeseen, että aidosti haluan puuhastella. Mua ei jotenkin oma-aloitteisesti nyt huvita. Ja se on huono, koska puuhastelu laskisi kierroksia. Mutta jos tavoitteet ovat tappamisen välttämisessä.

Tämä on hankala selittää. En ole ajatellut laittaa ketään hengiltä. En tiedä kovin paljon kammottavampia asioita. Ehkä se tässä operoi vain kaikenlaisen muun ihmisyyttä edustavan symbolina.

Voin kertoa lopuksi, että yritin eilen kutoa sukkaa. Poistuttuani jälkikasvu oli jäänyt riehumaan ja toisella upposi minkä lie hypyn yhteydessä sukkapuikko selkään. Jotenkin tämä kiteyttää pyrkimykseni.