Pyykkipaita

Tein jo joku aika sitten puuvillapaidan tästä Heather Rossin Far Far Away III -kankaasta, jossa Lumikin ja kääpiöiden kamppeita kuivuu pyykkinarulla. Tein tänne pienen postauksenkin, mutta siitä ei oikein erottanut mitään ja menetin uskoni koko surautukseen, joten deletointisormi iski.

Laitetaan nyt sitten kuitenkin, koska käytän tätä kerrospukeutumisessa. Lisäksi tässä on ihan kivasti ajatus kuvioista kankaalla.

En ole tähän mitenkään rakastunut, mutta yllättävästi hammaslääkärini kehui paitaa! En alkanut täsmentää, että tämä on itse tehty...

Kaava on oma, seuraavaan paitaan haluan kokeilla jo jotain muuta kaavaa.

Muuten, olen hoksannut vähän järjestellä blogeja ja olen pitkästä aikaa lisäillyt joitakin omaan blogiluettelooni. Kiitos teille, joilla on minun blogini omassa blogiluettelossa bloginne sivulla. Toivottavasti joku löytää minun blogini kautta katselemaan teidän kivoja blogeja! :)

 

Vaatekaapin järkevöittämisestä

Kerroin joskus aikeistani hankkia vaatteiden perusvaraston, joka koostuisi järkevistä, laadukkaista ja ajattomista vaatteista, joita ei olisi yhtään liikaa vaan juuri sopivasti.

Vaikka mukana onkin hieman persoutta ihanien vaatteiden perään, on kyse ennen kaikkea järkevöittämisestä. Ettei ostaisi vain ostamisen takia, että harkitsisi kunnolla ne hankinnat, jotka ovat tarpeellisia ja että tulisi pohdittua vaatteen laatua ja -- jösses sentään -- jopa sen alkuperää. Ihmisessä kun on pirullinen vietti hankkia, hankkia ja hankkia. Harvassa ovat ne, joilla ei olisi minkäänlaista kutkutusta minkään suhteen.

Olen käytännössä esimerkiksi kieltänyt itseltäni alennusmyynnit, muutenkaan en ole shoppaillut vaatteita. Toisaalta en ole vuosiin tehnyt kirpputorilta onnistuneita vaatehankintoja itselleni. Teininä olin varsinainen kirppisprinsessa ja vielä opiskeluaikoina löysin vaatteeni kirpputoreilta. Jossain vaiheessa tämä taito lakastui ja hankinnoista tuli "no kai tätäkin vois joskus pitää" -kuteita, joista hankkiuduin mahdollisimman pian eroon.

Viime viikolla sain äitini viime vuoden syntymäpäiväksi lupaamat hintavahkot nahkasaapikkaat, jotka viimein bongasin omassa koossani. Ne tuntuvat unelmalta jalassa ja yhdistyvät monen kanssa. Sen verran kenkäfetisisti olen, ettei mulle tekisi tiukkaakaan esitellä omaa makuani, mutta olen kaverillenikin luvannut, että tämä ei ole eikä tästä tule muotiblogi, joten vaatekaappini sisältö jääköön ikuiseksi salaisuudeksi :P

Joka tapauksessa täydensin siis yhden harkitun lisäyksen vaatekaappini perusosiin.

Ei siis esimerkiksi näin: viidet vähän sinnepäin avokkaat vaan mieluummin yhdet hyvät ja kestävät.Ei seitsemää rutaletrikoopaitaa vaan kaksi hyvää.


Voin suositella oman vaatekaapin pohdintaan seuraavaa teosta:

Löysin sen kesällä kirjastosta ja olen lueskellut sitä aina silloin tällöin. Nimi on siis STYLE. Löydä oma tyylisi. Vinkkejä maailman tunnetuimmilta muotibloggareilta (Tammi).

Parasta antia siinä on esittelyt erimuotoisista vaatteista ja maininnat, minkätyyppiselle vartalolle mikäkin sopii. Itselleni relevantteja ovat esimerkiksi keskivartaloa häivyttävät yläosamallit (vaikka luojan kiitos olen alkanut viimein kutistua vauvarumban jälkeen), pukevat housut paksureitisille ja yläosat rintaville. Ja kaiken kaikkiaan soveltuvat mallit noh, alle keskimittaisille.

Lisäksi mukana on jonkinmoinen lista "tarpeellisista" vaatekaapin osasista, siis millaisia kenkiä, laukkuja, mekkoja, yläosia...Ja kyseinen lista ei ole lainkaan kohtuuton tai öky, vaan aivan hyvin perusteltavissa (toki se on sovellettava tarpeisiin, kuten vaikka siihen, vaatiiko työ business casualia jne).

En erityisemmin harrasta muotia, siis esimerkiksi seuraa muotiblogeja tai kierrä vaatekaupoissa. (Samaan syssyyn myönnän lukevani töissä Elleä ja kotona joskus kirjastosta lainattuja Trendejä.) Mutta tätä kirjaa suosittelen mielelläni, sillä se on käytännönläheinen ja järkevä. Perusteellisempaa värioppia olisin tosin vielä kaivannut.

Eilen käväisin pikaisesti vaateliikkeessä etsimässä itselleni urheilupaitaa. Vastaan tuli alerekkejä ja sinne päin -vaatteita. Hiplailin niitä ja mietiskelin, tarvitsenko tätä? Rakastanko tätä? Haluanko pitää tätä aina? Kauppaan jäivät ja rahat säästyivät siihen tulevaan, rakastettuun. 

Stressinlievitystä

Elämässä alkaa hiljalleen pukata ankarampaa stressiä. Töitä on paljon, ja lisäksi lisätöitä, joita en ole aloittanutkaan. Perjantaiksi pitää kirjoittaa puhe, kotia ei tullut taaskaan imuroitua, vaikka koko viikonlopun touhusin,...

Tässähän olisi kaksi vaihtoehtoa: lamaantua, tai....puuhastella ankarasti. Olen ollut koko viikonlopun kotosalla ja touhunnut maanisen ankarasti.

Eilen hommasin kukkapenkkitarpeita ja riehuin pari tuntia kasvimaalla, tänään tein kukkapenkkiä ja sienestin. Tuunasin akvaariota, järkkäilin paikkoja,...

Olin jo viikko sitten varma, että laitan koko kasvimaan ensi vuodeksi pressun alle, kun mistään ei tule mitään, lähinnä ajankäytöllisesti. On niin korvennut, kun heti elokuun alusta hoitohommat menevät puihin.

Mutta visiitti ranchille eilen oli kiva. Porkkanoita on tulossa valkoisia, keltaisia, oransseja ja violetteja, muutakin evästä lähti matkaan.

Olen myös raskinut ottaa pari kertaa kukkia mukaan palstalta.

Ja onhan siellä nyt sangen satoisaa. Edessä oleva palsta ei ole mun, vaan mun Himopalstailija-naapurin.

Auringonkukatkin kukkivat.

Ja punajuuria tulee. On muuten hyvä pasta, kun tekee punajuurista. Pannulle hautumaan sipulia ja pilkottua punajuurta, voi maustaa kaapista löytyvillä yrteillä. Kun punajuuri on pehmennyt, sekaan kermaa, mustapippuria, aurajuustoa tai vuohenjuustoa.

Tässä taas yksi sadonkorjuusuosikki. Pilkotaan perunoita, porkkanoita, palsternakkaa (sitäkin tulee tänä vuonna omalta palstalta), punajuurta, sipulia, valkosipulia, mulla myös kesäkurpitsaa. Paljon oliiviöljyä, yrttejä ja ripaus suolaa. Uuniin tunniksi.

Metsästä irtosi tänään ämpärillinen lampaankääpiä. Olin esikoisen kanssa sienessä, nautittiin. Esikoinen löysi yhden herkkutatin, lisäksi bongattiin pari raatoa. Pari puoliksi syötyä kangastattia löytyi kans. Pieni pettymys, mutta ei tämän kääpäsadon kanssa saa valittaa. Yritin myös kuumeisesti löytää orakkaita, muttei onnistanut. *toistetaan taas toteamus kääpäsadosta*

Koska kukkapenkissä ei ole vielä esittelemistä, näytetään mun yrttiloota. Nimittäin kuvassa ylinnä kukkiva anis/yrtti-iiso on Aivan Ihana ja houkuttelee pölyttäjiä. Nämä olen kasvattanut siemenestä ja minulta löytyy myös taimia, varmasti myös ensi vuonna. Etualalla värimintun kukinta, sen vieressä kukkii sitruunamelissa ja vasemmalla reunimmaisena kamomillasaunio.

Olen tilaillut sipulikukkiakin, mutta eivät ole saapuneet. Eilen bongasin kivan sekoituslootan pinkkejä ja violetteja sipulikukkia Tokmannilta hintaan 5,99. Ei ollut laisinkaan paha, eli suositukseni sinne suuntaan. Ei tosin mitään hirmu isoja sipuleita, eli ei tule isot kukatkaan.

Josko näiden voimin kestäisi taas ensi viikon sisäisen levottomuuden, kaaoksen, kiireen, stressin ja häsellyksen...?

Gypsy Caravan -tilkkupeitto

Ihan alkuun tervehdys työpaikan pojille: jos ihan oikeasti olette niin sherlockeja, että löydätte tämän blogin, tarjoan oluen. (Raukat kai luulevat, että blogini olisi jotenkin heille kiinnostava, muahahahhaa.)

Tässä nyt vähään aikaan viimeinen tilkkupeitto.

Osallistuin taas Ompeluelämää-ryhmän kankaattomaan kuukauteen, mikä ei tehnyt tiukkaa, koska kotonaolojaksoni aikainen kankaiden ostelemisen huuma on ohitettu.

Tämän tilkkutyön tein sohvanpäälliseksi kellariin, mutta siellä ei ole ikkunoita, joten kuvan saaminen ei onnistu. On kyllä muutenkin pimeä päivä, 1. syyskuuta, sadetta ilmassa.


Tilkut on fabric.com -verkkokaupasta, kaksi Amy Butlerin Gypsy Caravan -charm packia. Eli vielä kerran valmistilkkuja. Olen halunnut fiilistellä Butler-kuoseilla ja tilkkutöitä tehdessä kokoelmiin saa mukavasti otetta. Jos sitten joskus haluaa vaikka tilata yhtä, tietää jo, mistä tykkää.

Tosin en minä yksin Butlereille uskollinen ole...

Taustapuuvilla on  Eurokankaasta.

Olen käyttänyt kahdessa aiemmassa työssä reunakoristeena pallonauhaa, mikä sopii tilkkutöihin mielestäni ihanasti, mutta tällä kertaa kokeilin tällaisia tupsuja. Näihin hain vielä erikseen tuollaiset pinkit puuhelmet, joista on vielä lähempää otettu kuva.

Tykkään tuosta kuosista, missä on pinkki kukka.

Tässäpä ne tupsut työn jokaisessa  nurkassa. Jäävät roikkumaan sohvan reunan yli eli korostuvat sitten oikeassa käytössä.

Yksi salakuva kellarista! Tässä tilkkutyö todellisessa käytössä :)

Kaaoksen sietämisestä

Kuten moneen kertaan olen todennut, olen sinänsä puuhakas ihminen. Toisin sanoen toimelias, aina jotain tekemässä.

Mutta samalla olen järkyttävän kaoottinen. Olen aina ollut uskomattoman epäsiisti, mitä tulee järjestyksenpitoon. Ripottelen tavarat kuin ne olisivat pääni sisäisiä ajatuksia. Mitä sekaisempi pää, sitä sekaisempi myös lähiympäristöni. Muut perheenjäsenet eivät ole tässä todellakaan mua parempia, valitettavasti.

Tällä hetkellä ei ole saareketta, mikä ei olisi sekaisin. Keittiö on järkyttävä (kaikki energia menee marjanpoimintaan, marjojen perkkuuseen, sienten ryöppäämiseen, hilloamiseen jne), lattialla on viikonloppureissukassin vaatteet levällään (äidiltäni olen perinyt ilmaisun "kuin petolinnun perse", syljen sen suustani, kun olen riittävän kiihdyksissä...näköjään jaan arvokasta perintöä tyttärellenikin)...Viime viikolla unohtui esikoisen neuvola. Tänä aamuna tajusin, ettei kukaan ole hakenut postia LÄHEMMÄS VIIKKOON.

Kasvimaa on aivan varmasti järkyttävässä kunnossa. Kissa roudaa pihalle jatkuvasti pieniä eläimiä, joita Raatovastaava ei lukuisista kehotuksista huolimatta muista viedä pois ennen kuin naapurit näkevät. Piha on repsahtanut, akvaarion yleisilme on enemmän kuin ankea, pyykkivuori huojuu yskäisystä.

Aamut ovat säntäilyä edestakaisin, astumista pissavaipan päälle. kompastumista marjaämpäriin, vänkäämistä lasten kanssa, kissan mouruamista, sukan sotkemista mustikkaan. Töihin kiidän kuin absurdiin turvasatamaan.

Toisinaan mietin, onko muilla näin sekavaa ja epätoivoista räpistelemistä.

Mutta nämähän ovat valintoja. Oma arjensietokykyni ei ole parhaimmasta päästä. Siksi valitsen sienestyksen, kilpaurheilun, käsityöt, Mad Menin neloskauden, riennot vauvakutsuista gaaloihin ja puheenpitoihin (tulossa ensi viikolla, aargh). Valitsen myös luovan työni ja sen myötä toisinaan kehittyvän turhautumisen ja ärtyneisyyden.

Ei tämä mikään voittajan kertomus ole, mutta pitäisi aina muistaa katsoa, millaisen paletin on itselleen pelannut. Tällä hetkellä en opiskele enkä pyri aktiivisesti kehittämään itseäni. Keskityn nautintoihin, jotta ei lipsahtaisi liiallisen levottomuuden puolelle.

En juuri harrasta juustoisia toteamuksia, mutta onhan se niin, että jos meillä on yksi elämä, on meidän muokattava se itsellemme mieluisaksi, aina vallitsevien olosuhteiden puitteissa.

Siksi jatkan tätä puuhastelua, vaikka välillä tuntuu, että tässä on näissä olosuhteissa helvetin vähän järkeä.  

Sadonkorjuukiireitä

Taas tursuaa elämänhallinta ovista ja ikkunoista. Näpräilen (turhaan) työjuttuja kotona, kun pitää saada pyykkiä pestyä (mun työpaikalla on ihan ok tehdä välillä kotoa käsin), sadonkorjuu nielee aikaa.

Kävin sienestämässäkin ensimmäisen kerran (lähinnä yhden sienisalaatin ainekset) ja palo olisi päästä kunnolla metsään. Viinimarjoja poimin 2,5 ämpärillistä ja nautiskelin omenia suoraan puusta. Kasvimaalla en ole käynyt viikkoon, joten nämä pioniunikoiden ja malvikkien kuvat ovat jo vanhoja.

Eipä tässä oikeastaan muuta kuin että palailen pohdiskelemaan kyllä piakkoin. Pieniä uudistuksiakin on jollakin aikataululla luvassa, ja ehkä sen yhteydessä arvontaakin, vaikka 50 lukijan kunniaksi.

Olen jopa miettinyt, että vetäisin palstalle pressun ensi kesäksi enkä tekisi siellä mitään, laittaisin vain pihaa kuntoon ja nauttisin huolettomuudesta. Tähän aikaan vuodesta väsyn aina palstanpitoon, kun arjen kiireet vievät ajan ja metsä pullistelee marjoja ja sieniä. Mutta onhan tässä pitkä talvi edessä miettimisajaksi...

Kauppatuulet-tilkkupeitto

Olen pitkään puuhastellut kaikenlaista pientä tyttären huoneessa ja nyt tein parvisängyn alle "majaan" tällaisen tilkkupeiton.

Oikeasti halusin vain tehdä tilkkupeiton, koska niiden ompeleminen (loppua lukuun ottamatta) on niin rentouttavaa ja kärsivällisyyttä harjoittavaa puuhaa. Olen oivaltanut, että aloin harrastaa ompelua osittain juuri siksi, että se harjoittaa kiivasta mieltäni. Aion opetella pois myös heti valmista -periaatteestani, jonka mukaisesti väännetään viittä vaille valmista valmiiksi yömyöhällä -- ja silloinhan kaikki menee yleensä pieleen. Näin kävi viimeisen tikkaussuoran kanssa, mutta katson nyt, häiritseekö se, koska tämän käyttötarkoitus on kuitenkin olla ihan vaan hengailualusta ja touhupeitto.

Tällainen siitä tuli:

Käytin 5 x 5 -tuumaisia tilkkuja.

Edellisestä tilkkupeitosta oli jäänyt ylimääräistä tuota reunaan ommeltua pallonauhaa, joten käytin sitä hetken mielijohteesta.

Taustakankaana käytin pientä kukkasöheröä Eurokankaasta. Täytyy sanoa, että ihastuin kankaaseen näin jälkikäteen. Yleensä en tämäntyyppistä hankkisi, mutta se aneli päästä tähän työhön.

Ja sitten se huijausosuus: käytin taas valmiita tilkkuja. Tällä kertaa Trade Winds -kokoelmaa, jonka on suunnitellut Lily Ashbury Modalle. Jos ei halua tihrustaa tilkkujen leikkauksen kanssa tai jos pitää oikein paljon jonkun suunnittelijan kokonaisuudesta (tässäkinhän jokainen tilkku on ikään kuin maailmankauppatuote...tai no kai tuo nimi viittaa tiettyihin trooppisiin tuuliin, mutta haluan mieltää itse eri tavalla, hih), voi tilkkutöitä tehdä näinkin! Jossain vaiheessa kokeilen kyllä leikata itse trikoojämätilkuista jotain nuken peiton tapaista, mutta sisustamisessa tykkään kyllä tällaisista kokonaisuuksista.

Tässä vielä peitto kokonaisuudessaan.

Syksy saapuu, elämä hallintaan

Olen miettinyt eri konsteja saada elämää mieluisaksi ja hallintaan, omaksi. Siis kun nyt ei ole meneillään mitään muuta kriisiä kuin ikäkriisi. Olen selvinnyt vauvavuodestakin ja elämä etenee perusurillaan. Omahan tämä on, elämä, ja oman mukaiseksi pitäisi muokata. Peruselementit on kasassa, ei muuta kuin viilaamaan yksityiskohtia.

Kuten jo monesti todettu, rutiinit pitävät mut raiteillaan ja välttävät kaikenmoiset raiteilta suistumiset ja turhan taiteellisen elämän. Osa meikäläisestä kun lipsahtaa dadan tai psykedelian puolelle, jos liikaa antaa valtaa.

Syksyn tavoitteita ovat ainakin nämä:
-jatkaa pohdintaa siitä, miten voisi auttaa (jatkuu abstraktilla tasolla, mutta on saanut mielessä karkeita muotoja)
-liikkua, että pönttö pysyy kuosissa (tähän tuli melko helppo ratkaisu eilen, kun kävin harrastamani lajin pääsykokeissa ja nytpä keväällä odottavat SM-kisat...tai no kai sitä ennen on vähän karsintaakin...)
-ulkoilla
-olla lasten kanssa
-tehdä vapaa-ajalla töitä

No, tuo vapaa-ajalla töiden tekeminen on ehkä hieman ristiriitaista, mutta olen tehnyt töitä iltaisin niin kauan kuin muistan. Kun lisää liikkumiset ja lapset, pitää ehkä sovitella sormi keskellä suuta. Tarkoitus ei ole pöläyttää slow'sta uraputkeen vaan ainoastaan lisätä elämänhallinnan tunnetta.
 
Osaako muuten joku sanoa, miksi naistenlehtien jutut kotoilusta ja hitaasta elämästä ovat niin hemmetin ärsyttäviä? Jotenkin ristiriita on niin ääretön, kun lehtikuvissa pureskellaan luomupähkinöitä ja samalla eletään leväperäisesti. Sitähän se elämä herkästi on, ellei sitten ole oikeasti köyhä. Onko se ärsyttävää, koska tunnistaa siitä itsensä? Mitättömän piipertämisen, kun samalla ei anna piiruakaan periksi nautinnonhakuisesta elämäntavastaan?

Kasvipuuhia alan laittaa pikkuhiljaa pakettiin.En ole lainkaan tyytyväinen pihaan enkä täysin tyytyväinen kasvukauteenkaan, mutta hain eilenkin kilotolkulla ruokaa palstalta: mangoldia, punajuurta, kesäkurpitsaa, perunoita, herneitä, salaatteja,... Joku totesikin, että olisi pitänyt viljellä tänä kesänä riisiä.

Palstalta kukintaa.

Olen käynyt juosta hölkyttelemässä ja tutkiskellut samalla sienitilanteita ja napsinut hilloja.

Koska nyt satun asumaan kaupungissa, olen päättänyt yrittää nauttia näistä maisemista. Paikoitellen maisemat ovat aivan sieviä.

Toki ne ovat samalla aika urbaaneja...

Taloyhtiön penkissä on päivänliljojen aika.

Olen päässyt metsään ihan muutenkin katsastelemaan sienisesonkia. Ei ollut oikein vielä. Nuo käävätkin nakkelin menemään, kun olivat vähän vanhoja. Vattuja poimin puuromarjoiksi.

Pihan lootasta otan tuoretta korianteria ja käytän sitä muun muassa tähän taivaallisen ihanaan papupataan.Kunhan on mausteiden kanssa eka kerralla varovainen...jos menee överiksi, ei muuta kun lisää tomaattimurskaa ja jo oikenee.

Lipaston tuunaus ja muita arjen sankaritarinoita

Olen ankarasti yrittänyt orientoitua arkeen edelleen jatkuvien vierailujen ja marjastuksen ohessa. Yksi kesäloman tavoite saatiin päätäntöön: tyttärelle tuunattu klaffilipasto.

Kyseinen lipasto on vuosimallia 1980 ja vanhempieni aikoinaan Sotkasta hankkima, Katariina-merkkinen. Sen väri oli elähtänyt mänty, joten hionnan jälkeen lipasto sai ylleen valkoisen maalin.

Annoin lapsen valita vetimiä, jotka hankittiin Colore-putiikista.

Tällaisia ne ovat. En itse ole kovin leikkisä sisustaja enkä usko, että itse käyttäisin näitä vetimiä, jos lipasto tulee pois lasten käytöstä omaan käyttöön. Alkuperäiset numikat ovat kuitenkin tallessa ja kai lastenhuoneessa saa jotain leikkisää olla...

Tämä kasvukaden satoa ajattelen lasi puolityhjänä -periaatteella, en oikein itsekään tiedä, miksi. Pihatöissä kukkia on katkeillut, kukinnat ovat menneet hassusti niin, että pihalla on pelkkää vihreää, porkkana ei kasva... Mutta kasvimaalta saa jo paljon syötävää ja kyllä pihakin menettelee. Pitää vaan pysyä poissa omakotitalojen pihoilta.

Nämä ovat avomaankurkkuja älyttömän rankkasateen jälkeen. Saivat vähän hiekkakylpyä...