Syksy saapuu, elämä hallintaan

Olen miettinyt eri konsteja saada elämää mieluisaksi ja hallintaan, omaksi. Siis kun nyt ei ole meneillään mitään muuta kriisiä kuin ikäkriisi. Olen selvinnyt vauvavuodestakin ja elämä etenee perusurillaan. Omahan tämä on, elämä, ja oman mukaiseksi pitäisi muokata. Peruselementit on kasassa, ei muuta kuin viilaamaan yksityiskohtia.

Kuten jo monesti todettu, rutiinit pitävät mut raiteillaan ja välttävät kaikenmoiset raiteilta suistumiset ja turhan taiteellisen elämän. Osa meikäläisestä kun lipsahtaa dadan tai psykedelian puolelle, jos liikaa antaa valtaa.

Syksyn tavoitteita ovat ainakin nämä:
-jatkaa pohdintaa siitä, miten voisi auttaa (jatkuu abstraktilla tasolla, mutta on saanut mielessä karkeita muotoja)
-liikkua, että pönttö pysyy kuosissa (tähän tuli melko helppo ratkaisu eilen, kun kävin harrastamani lajin pääsykokeissa ja nytpä keväällä odottavat SM-kisat...tai no kai sitä ennen on vähän karsintaakin...)
-ulkoilla
-olla lasten kanssa
-tehdä vapaa-ajalla töitä

No, tuo vapaa-ajalla töiden tekeminen on ehkä hieman ristiriitaista, mutta olen tehnyt töitä iltaisin niin kauan kuin muistan. Kun lisää liikkumiset ja lapset, pitää ehkä sovitella sormi keskellä suuta. Tarkoitus ei ole pöläyttää slow'sta uraputkeen vaan ainoastaan lisätä elämänhallinnan tunnetta.
 
Osaako muuten joku sanoa, miksi naistenlehtien jutut kotoilusta ja hitaasta elämästä ovat niin hemmetin ärsyttäviä? Jotenkin ristiriita on niin ääretön, kun lehtikuvissa pureskellaan luomupähkinöitä ja samalla eletään leväperäisesti. Sitähän se elämä herkästi on, ellei sitten ole oikeasti köyhä. Onko se ärsyttävää, koska tunnistaa siitä itsensä? Mitättömän piipertämisen, kun samalla ei anna piiruakaan periksi nautinnonhakuisesta elämäntavastaan?

Kasvipuuhia alan laittaa pikkuhiljaa pakettiin.En ole lainkaan tyytyväinen pihaan enkä täysin tyytyväinen kasvukauteenkaan, mutta hain eilenkin kilotolkulla ruokaa palstalta: mangoldia, punajuurta, kesäkurpitsaa, perunoita, herneitä, salaatteja,... Joku totesikin, että olisi pitänyt viljellä tänä kesänä riisiä.

Palstalta kukintaa.

Olen käynyt juosta hölkyttelemässä ja tutkiskellut samalla sienitilanteita ja napsinut hilloja.

Koska nyt satun asumaan kaupungissa, olen päättänyt yrittää nauttia näistä maisemista. Paikoitellen maisemat ovat aivan sieviä.

Toki ne ovat samalla aika urbaaneja...

Taloyhtiön penkissä on päivänliljojen aika.

Olen päässyt metsään ihan muutenkin katsastelemaan sienisesonkia. Ei ollut oikein vielä. Nuo käävätkin nakkelin menemään, kun olivat vähän vanhoja. Vattuja poimin puuromarjoiksi.

Pihan lootasta otan tuoretta korianteria ja käytän sitä muun muassa tähän taivaallisen ihanaan papupataan.Kunhan on mausteiden kanssa eka kerralla varovainen...jos menee överiksi, ei muuta kun lisää tomaattimurskaa ja jo oikenee.