Yllätuspusseista

Silmäilin puolella silmällä Facebookin Kankaiden yö -tapahtumassa käytyä keskustelua yllätyspussukoista eli sika säkissä -meiningillä ostetuista kankaista, joita saa metrihintana tavallista edullisemmin. Osa jengistä oli rikki siksi, että pussukan sisältö ei vastannut värimieltymyksiä ja oli muutenkin koostettu huonommin kaupaksi menevistä kankaista.

Koska ostan joskus yllätyspusseja edelleen, erittelenpä tässä mielestäni niihin liittyvät hyvät ja huonot puolet ja ehkä annan omasta puolestani vinkkejä ostopäätökseen liittyen. 

1. Ensinnäkin, on hyvin selvää, että mukaan tulee huonommin kaupaksi menneitä kankaita, pakanloppuja, pikkuvirheellisiä paloja jne. Kannattaa silmäillä kyseessä olevan putiikin valikoimat ja mikäli niissä on suuri osa vähemmän mieluisia kankaita, kannattaa jättää väliin. Reality check on etsiä kaupan ällöttävin kangas ja miettiä, mitä kankaalle tekisi, jos se putkahtaisi omasta pussukasta.

2. Pussia ei kannata hankkia, mikäli tarpeet ovat rajoitetut. Jos lapsi on jo iso (ja kaupassa pikkulapsikankaita), jos ompelee vain itselle, tai jos on vain jompaakumpaa sukupuolta ja haluaa kankaiden olevan väri- tai teemakoodattu vain toiselle sukupuolelle, ei riskiä kannata ottaa. Paras tilanne on, jos ompelee monipuolisesti eri tarpeisiin.

3. Mahtaako putiikissa olla pari kangasta, jotka erityisesti miellyttäisivät, ja joita erityisesti haluaisi pussista löytyvän? Tällöin on selkeästi paras hankkia noita kankaita ja jättää pussi sikseen. Näin välttyy epämieluisilta yllätyksiltä ja saa taatusti mieleiset kankaat.

4. Jos haluaa riskeerata vain pienesti, kannattaa ottaa pieni yllätyspussi, ei isoa.

5. Onko kankaita jo valmiiksi mielettömät pinot? Kannattaa jättää yllätyspussi väliin.

6. Mutta. Jos tykkää arkivaatteiden ompelusta ja vaatteille on käyttäjiä, yllätyspusseissa saattaa olla iloisia yllätyksiä. Olen joskus riemastunut Käpysen paketista, ja Pehemiältäkin olen saanut laadukkaan paketin – vaikka lemppareimpia kankaita ei ollutkaan mukana. Metrihinta todella on huomattavasti edullisempi, joten mikäli on tarvetta esimerkiksi yövaatteille, kannattaa yllätyspussia totisesti harkita. 

Itselläni yllätyspusseista on muodostunut tarkan markan strategia: todella säästän niiden avulla lastenvaatekuluissa. Esikoiseni on jo iso rötkäle, jonka vaatteet vievät paljon kangasta ja jotka kaupasta ostettuina maksaisivat jo mansikoita. Pehemiän pussista löytyi vielä mieluisia, joten vaatekaapin täydennystä on tekeillä. Kuopuksellakin on kasvupyrähdys, joten monenlaisille vaatteille on tilausta.

En ole enää aikoihin hankkinut päättömästi kankaita vaan tarpeen tullen annan lasten valita kankaita ja harkitsen omat tarpeeni erityisen tarkkaan. Tasapainotan vanhojen kankaiden hilloamista siten, että yritän ommella joka kolmannen vaatteen uudesta, joka kolmannen vanhasta ja joka kolmannen kierrätetystä kankaasta, noin suunnilleen. Lisäksi yritän muistaa korjailla rikki menneitä aina noissa väleissä, vaikka se onkin inhokkipuuhaa. Tällä reseptillä ompelu pysyy minulla mielekkäänä, järkevänä ja taloudellisenakin harrastuksena. 

**

Tämänkertaisissa ompeluksissani olen käyttänyt sekä vanhempaa että uutta, kierrätetty jää odottamaan inspiraatiota...

Täällä tulee ensi viikolla kai kylmä. Tein jämätilkusta kuopukselle pipon sekä aika kauan venyneestä merinovillasta tuubihuivin. Pipon joustocollege on Pehemiältä, olen tehnyt siitä mekon itselleni. Merinovilla taitaa olla Käpyseltä, joskaan en enää aivan varmaksi muista...

Pipo on Ottobren kaavalla. Tykkään tästä lörppäpipokaavasta ja jos joku sattuisi kaipaamaan numeroa, josta kaava löytyy, niin kaivelen kyllä pyydettäessä esille.

Pusero on tehty aiemmin ja se on Marimekon joustocollegea.

Ei voi olettaa, että pieni ihminen pysyy kovin kauaa paikallaan.

Tässä nyt vielä varsinainen "possupussiompelus" eli Pehemiän yllätyspussista saadusta kankaasta ommeltu yöpaita. Oli kiire suppilovahveroreissulle tässä aamusta, joten kuvan laadusta tingittiin. Tein hurjan pitkän, koska minusta pitkät yöpaidat ovat ihania pitää.

Keltainen ei varsinaisesti pue ketään tässä perheessä, mutta minusta yöpaita on sangen kiva ja tuli tarpeeseen. Kuvassa taustalla vilahtaa pieneksi käynyt pyjama, joten ehkä yövaateompelut jatkuvat.