Palmusunnuntaina

Luin tällä viikolla muiden blogeista pari ajatusta, jotka sulautuivat toisiinsa yhdeksi kokonaisuudeksi: yhdessä blogissa mietittiin lyhyen blogikirjoituksen toimivuutta eli kuinka kirjoittaa yksi ajatus lyhyessä ajassa, että saa pidettyä blogin vireänä ja ajatuksia julki. Toisessa blogissa oli blogikuvauksena tähdennys, että blogissa keskitytään tarkoituksella myönteisiin asioihin.

Hetkeksi menin apeaksi kun ajattelin, ettei mulla ole koskaan mitään pointtia näissä. Eivätkä nämä ole edes myönteisiä. Mutta sitten tapahtui sulautuma ja tajusin, että pointtina on juuri se, että hetkeen ei niin ajattele. Ajattelemattomuudella en tarkoita tyhjäpäisyyttä vaan toimintaa.

Toiminta on mahtava ajattelemisen korvike.

Tein lähisukulaiselle Bohemian-kaavalla tunikan (koko 40), tämä oli yllättävän istuva ja kaunis henkilön päällä, mutta en viitsinyt ahdistella kuvattavaksi. Kangas on odotellut tätä nolosti jo vuosia, jotenkin istuvuus jännitti. Kangas on Metsolasta joustofroteeta.

Näiden sotkujen jättämisestä on saanut äristä ja näköjään saisi edelleen, mutta liittyyhän jokavuotuisiin rituaaleihin sentään aina jotain hieman koskettavaakin.

Omia ja lainattuja matkalla kerjuulle.

Vihanneskrassi nostelee päätään ikkunalaudalla.

Meillä ei näköjään käynyt tänä vuonna kuin yksi virpomajengi.

Omat kyllä keräsivät melkoiset saaliit.