Ihmeellinen lanka ja muita kertomuksia

Olen ollut koko alkuvuoden kiltisti ostamatta käsityötarvikkeita. Tavoitteena on ollut vähentää niiden määrää ja kiinnittää tarkempaa huomiota ostamiseen a) tarpeesta ja b) mielihyvästä. En ole viime vuoden aikana muutenkaan ostellut juuri lainkaan kankaita ja silti varastoja riitti – mukaan lukien rikki menneitä aikuisten vaatteita, joista vielä saisi lasten kampetta ym. nurkkiin kerääntynyttä kierrätysideaa – joten hamstrattu määrä selkeästi ylitti tarpeen.

Perjantaina rikoin ostamattomuuttani tietoisesti tilaamalla kaksi mekkokangasta itselleni sekä paria paitakangasta tyttären seuraavaan kokoon. Ostin myös lankakerän työreissulle, koska mulla oli järisyttävä uteliaisuus päästä kokeilemaan Arne & Carlos -lankaa, joka tekee tällaista:

Kerällä on tuollainen epämääräinen värioksennus, joka neuloessa muuttuukin kirjoneuleeksi! Onko upiampaa no ei, it's magic!

Mutta palatakseni varsinaiseen Asiaani eli ostamattomuuden tietoiseen rikkomiseen niin teko liittyi laajempaan ajatukseen ihmisyyden tasapainosta.

Olen ollut monella tavalla pois tasapainosta niin kuin ehkä yleensäkin, se lienee yksi minuuteeni liittyvistä kiroista ja tavallaan hyvistäkin puolista, ja kaikkien eri suuntaan vetävien ajatusteni koostaja on Ehtoisa emäntä. Vaikka siis emäntä onkin melko yksiulotteinen ja tekee sen sijaan että tuumisi, sen aikaansaannokset ovat ainoastaan välillisiä: toimijuuden todellinen arvo on pitää muu paketti koossa.

Ei tässä varsinaisesti mitään uutta ole, pelkästään muistutus itselle siitä, kuinka kokonaisuuden on tarkoituskin olla rypyläinen toimiakseen. Esimerkiksi hedonismintarpeeseeni mulle tulee nuorten siti-immeisten Trendi-lehti. Se on mun pinnallinen pahe, kun päivisin pitää pinnistellä jonkin ihan muun parissa.

Käsityöt ja pihapuuhat taas eivät ole missään nimessä toisarvoisia. Ne suitsii kokonaisuutta, pitää ihmisen hallinnassa.

Hamstrauksen kiron jo oppineena uskalsin siis irrotella ja tilata pientä lisää, ennakolta harkittuna ja mehusteltuna.

Uskon, että elämässä on hirveän tärkeä miettiä sitä, mitä siltä itse haluaa ja myös sitä, mitä pystyy elämälle ja muille antamaan. Tämän ison ponnistelun jälkeen tulee astua askel kauemmas ja katsoa, mitä asetuksia voi hieman löysätä, jotta ne vähemmän älylliset, kunnianhimoiset, joviaalit tai oikeudentuntoiset puolet itsessä saavat loistaa kuin nuotissa pysyvä pilkun aikaan karaokebaarissa.

Etupihan kukkasipulitoimintaa tässä...

...ja tässä.