Mehiläisvahan tuoksu maanantaiaamussa

Nykypäivä on melkoista itsensä tarkkailua: miltähän musta nyt tuntuu, mitä oikein haluan, nämä mun ongelmat, mutta kun minä... Ja sitten taas samalla minuus velloo mitättömänä hiirenkakkana universumin valtameressä suurempien voimien määrätessä kurssin.

Näin aloitin kirjoitukseni ja näin lopetinkin, koska tajusin, että kirjoitukseni jäävät vääjäämättä toistuvasti epämääräisen arvoituksellisen pinnallisiksi, vaikken haluaisi olla pinnallinen enkä epämääräinenkään. Mun pitää keksiä joku muu kanava sekasotkulle, joka syntyy ennen kaikkea työstä. Turha saastuttaa sillä tätä puuhastelupyhättöäni. Otetaan jyrkkä leikkaus loppukaneettiin:

Jos murhe painaa, lankkaa kengät. Mulla ei ees painanut murhe, lankkasin silti. Mahtava fiilis.

Ovat muuten kevätkengät. Lähden etelänlomalle Acapulcoon alias työmatkalle pääkirkolle. Asunnossa tuoksuu mehiläisvaha. Olo ei oo sikäli paha.