Tyynyjä tytölle

Tuhahtelin joskus naistenlehtijutulle, jossa joku julkkis kuvasi, että kun uusii jotain, pitää uusia kaikki muukin. Ja loppujen lopuksi sille tielle on itse "joutunut" esikoisen huoneen kanssa.

Tämä sietämättömän jännittävä saaga sai alkunsa siitä, kun halusin hyvissä ajoin ennen muita kiireitä hankkia esikoiselle uuden sängyn, jotta kuopus voisi siirtyä lastensänkyyn heti, kun siltä tuntuu (no, ei vielä tunnu, koska en todellakaan odota sitä rallia, mikä odottaa, kun reunat katoavat, nukkumatin saapuminen viivästyy ja maailma aukeaa...tunnelma on silloin kuin Berliinin muurilla 1989 ja minä olen siinä tarinassa Honecker, häviäjä).

Sänky hankittiin sanomalehti-ilmoituksella ja tajusin, että se nielee todella melkein kaiken tilan pikkuisessa huoneessa. Sitten tajusin, ettei vanha, tätini aikoinaan tekemä tilkkupeitto tietenkään riitä päiväpeitoksi. Sitten tajusin (eräiden railakkaiden kutsujen jälkeen), että maailma tarvitsee päiväpeiton lakanoiden suojaksi...Onko nimittäin mitään kateutta herättävämpää ja ihqumpaa kuin parvisänky? Jossa on kaiken lisäksi vielä alhaalla maja ja postiluukut (eli reiät)?

Olin arvellut, että tekaisisin tuosta noin vain tilkkupeiton, mutta erään kaverini aatoksin, kun ajattelee, että tämänkin ihanuuden voisi itse tehdä, ei tule ei ostaneeksi eikä tehneeksi. Satuinpa löytämään jemmattua lahjarahaa ja reippaasti ihan vaan ostin päiväpeiton, jonka arvelin edustavan mun...eiku esikoisen makua pidemmän ajan (kyseessä on Pip Studion yhden hengen peitto, mutta jätetään brändiluettelo tähän).

Sitten tietenkin tajusin, etteivät verhot eikä kulahtanut matto enää passaa päiväpeittoon, jiiänee jiiänee...Joten nyt olen hieman saneerannut huoneessa. Kaikki on hyvin kesken ja paljon on tekemättä, muun muassa vanhempieni vanhan klaffilipaston maalaaminen askartelupöytäkäyttöön, istuintyynyjen teko, "majan" suunnittelu yms yms, mutta jos haluaisin esitellä valmista, en saisi koskaan esiteltyä ompeluksiani. Esitellään siis jotain.

Sänkyyn olisi kiva saada muutama muhkeahko tyyny, jotta voisi nojailla seinään, mutta toistaiseksi on vasta yksi. Sängynpeitto viettää alaspäin siksi, että pitäisi hankkia patja sänkyyn. Nyt siellä on lastensängyn patja.

Tässä muutama Lillestoff-pöllö. Kangas on Ikasyristä ja näitä olenkin tehnyt jo pari. Näissä oli ideana, että tytär leikkasi ja täytti pöllöt. Ommella en ole vielä antanut.

Jee jee, kangas on rutussa, mutta tämän tyynyn kankaan vaihdoin kangasvaihtareilla ja se on Sandi Hendersonin Farmers Market. Jos en väärin muista, kankaan vaihtaja sanoi, että kyseessä olisi Heather Baileyn puuvilla, mutta itse päättelin, ettei voi olla. No, oli miten oli, se sopii tosi kivasti päiväpeiton kanssa yhteen. Kuvassa näkyvän hiiren nimi on Ladidadida ja sen tytär nimesi saatuaan hiiren 1-vuotislahjaksi aikoinaan Irlannin virtuaalimummultaan. 

Tästä oivalluksestani olen ylpeä. Tuo murjottaja kuvassa on Ankuva, mutta tyyny on silpusta tehty. Mulla oli tunikanteon jäljiltä hieman jäljellä Amy Butlerin Soul Blossoms -sarjan Fuchsia Tree -puuvillaa sekä siihen sopivaa vihreää Laurel Dotsia (joka on kääntöpuolella). Tota kukkakuosia ei vaan riittänyt edes pikkutyynyyn. No, yhdistin kaksi erilaista palasta, ompelin sauman, ja peitin sauman palalla koristenauhaa sekä valkoisella pitsillä. Ja voi vitsi, kun tuota katson, miksi se näkyy niin huonosti? No pointti on, että koristenauha ja pitsi häivyttävät sen "virheen", että kangas ei ole kohdistettu. Näin sain jämälle käyttöä.

Minä tykkään Amy Butlerin kankaista. Varhaisteininä ja siitä eteenpäinkin olin tosi kiinnostunut hippiliikkeestä ja Amy Butler hyödyntää väliin roisistikin (mutta oikeutetusti) sen ajan estetiikkaa. Vaikka värit ovat aika hempeitä, niissä on silti mun mieleen reipas LSD-ote, jopa unisexiksi sopiva. Tokihan tämä on tosi tyttömäinen kuosi, mutta jotenkin pusken ruskeasta pitävälle tyttärelleni yhtäkkisesti näitä hempeyksiä, koska jokin osa minussa niistä pitää...Ei se väärin oo?