Reunustraakkipuu ja kultaköynnös

Reunustraakkipuuni (Dracaena marginata) on aika tuore hankinta, sillä sain sen esikoisen synnyttyä hieman vajaa viisi vuotta sitten. En tuolloin pitänyt leikkokukista, koska niiden väistämätön nuutuminen teki surulliseksi. Olen oppinut sittemmin nauttimaan myös leikkokukista...

Tämä elelee itäisen ikkunan vaikutuksen alaisena ja on tuntunut pärjäilevän ihan kivasti. Poistin siltä viitisen kuivunutta lehteä, mutta luin, että tyvestä päin kuivuvat lehdet ovat ihan normaali ilmiö. Enpä olekaan havainnut, että kasvi olisi edes vauvavuodesta noin muuten kärsinyt. Reunustraakkipuu saa kuivahtaakin välillä, eli ei ole juoppo.

Keskimmäisenä joku kaverilta saatu vehka, jota en ole kovin rakkaudella onnistunut hoitamaan. Ei ole esimerkiksi mun luona juurikaan kasvanut, vaikka veikkaan, että yleensä kasvaisi tosi paljon.

Oikealla kultaköynnös (Epipremnum aureum, Araceae), jonka olen saanut tädiltäni muistaakseni vuonna 1997. Kasvoi viime kasvukaudella metritolkulla ja on pimeään kasvaneilta osiltaan pudottanut tosi paljon lehtiä talven aikana. En silti jaksanut alkaa leikkomaan. Mulla on tullut tavaksi antaa kasvin elellä omaa elämäänsä enkä ole siis kiinnitellyt sen köynnöksiä, en myöskään sitonut paaluun, niin kuin kannattaisi (Saksassa asuessani mulla oli paaluun köynnöstävä ja se oli kyllä todella tuuhea). Se joka tapauksessa tuntuu itse päättävän, mitä milloinkin tekee.

Mun kultaköynnöksiin tulee kuivia laikkuja eli niissä on kasvitautia, jonka nimeä en nyt muista. Eipä viottuneita lehtiä tosin tainnut olla muutamaa enempää.

Ei ehkä ulkonäöllisesti mun suosikki, mutta viihtyy yleensä hyvin ja on mainio ilmanparantaja. Suosin nyt ja jatkossa.