Minä ja Sampo, toisillemme tarkoitetut

En yleensä ole kovin innokas esittelemään ostoksiani. Jos ne ihastuttavat, ne ruokkivat jonkun toisen kuluttamista. Tai jos olen löytänyt jotain ihanaa käytettyä, saattaa jotakuta toista harmittaa (näin käy usein mulle, kun katson toisten löytöjä -- ei nimittäin mulla tule koskaan vastaan superhalpoja kokopuisia huonekaluja, niin kuin sisustuslehdissä tuntuu yhtenään tapahtuvan..."löysin tämän Tapiovaaran kaluston roskalavalta" -- AS IF!).

Mutta nyt on pakko hehkuttaa, sillä tänään löysin jotain mahtavaa: Sampo-lihamyllyn.

Esitelläänpä vimpain nyt ensin:



Olemme selkeästi toisillemme tarkoitetut. Sain nimittäin juuri kolme kiloa haukifilettä ja tämän myyjä kertoi myllyn olevan erinomainen juuri kalan laittoon. Lihaapa en laitakaan.

Tämä on 40-lukulainen komistus, joka tuntee siis nimen Sampo:



Siinä on tallella vain yksi terä, jota pitänee alkaa öljytä ruokaöljyllä, että saa sen ruoanlaittokäyttöön:



Ja siinä on kaunis kahva. Toimii sähkökatkoksenkin aikana!



Sampo pääsee ensin jauhamaan mulle haukipihvejä. Mitähän kaikkea se lienee elinkaarensa aikana suustaan sylkenyt?

Ja mikäänhän ei aivan ilmaista ole, ei myöskään Sampo. Pulitin siitä 12 euroa, joka ei mielestäni mikään huippulöytöhinta ole, mutta varsin tyytyväisenä sen äidilläni maksatin ja huokeana hintaa pidin. Niin kiitollisen kodin löysi lihamylly Sampo.