maanantai 13. helmikuuta 2012

Esikkoaika

Hankin esikon muistuttamaan itseäni, että kaikki elämä ei ole
kuollutta, vaikka pitkien pakkasten aikaan tunnit ovat hiljaisia ja
niin samanlaisia.

Kaksi päivää kesti, että muistin kääräistä sen sanomalehdestä.
Sitten meni pari päivää keittiön pöydällä jätskirasian kannen
päällä.

Tässä se viimein on. Jos saan kaverin pysymään hengissä, se
tarkoittaa sitä, että olen taittanut pahimman talven selän. Mietin
jo, riittäisivätkö voimat huonekasvien huoltoon...

2 kommenttia:

  1. Samaa mietin minäkin, huonekasvien keväthuoltoa, kun katselin monta vuotta samoissa mullissa kärvistynyttä posliinikukkaani..

    Esikot ovatkin aika ihania! Keväällä sitten ulos multiin, niin jatkavat kukintaa ja ehkä jopa sinnittelevät seuraavan talvenkin yli..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No pitää kokeilla, säilyisikö hengissä ulkomultiin saakka...

      Onneksi posliinikukka pitää pienestä kärsimyksestä: pienestä ruukusta ja kuivahtamisesta. Siksi se sopii mulle niin hyvin :) Se on kyllä ihan paras huonekasvi. Mulla on kaksi: Karjalan kannas, joka on tullut evakkona, ja Köpi, joka on Kyösti Kallion kotitilalta :) Pitää ehkä esitellä "heidät" jossain vaiheessa :P

      Poista

Tosi kiva, kun jaat aatoksesi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...