Taloudellista ruokaa

Nyt tulee pitkä ruokaan liittyvä lätinä reseptin kera. Tähän kirvoittaa tämänpäiväisen kaupassakäynnin mukanaan tuomat aatokset sekä uusimmasta (1/2012) Kodin Kuivalehdestä lukemani juttu taloudellisesta ruoan ostamisesta.

Oli nimittäin sen verran turha juttu, että tuntui siltä kuin toimitus olisi keskenään miettinyt, että hei Tuija, Ansku ja Eevertti, dedis lähestyy, joten heittäkäähän meitsille pari kaupassakäyntivinkkiänne, niin saan pieraistua tän jutun kasaan. Tai no, ehkä mää olen harjoittanut tätä ruokaostosten salatiedettä niin pieteetillä, ettei artikkeli vain anna mulle sitä, mitä siltä lähdin hakemaan...

No, oli KK:ssa oikeasti sinänsä asiallisia vinkkejä, mutta ehkä ne pätevät sellaisille, joilla on myös vara tilata lehteä. Minua kiinnostaisi todellinen luovuus. Siis todella edulliset ruoat ja taidokas kikkailu. Lehdessä kehotetaan esimerkiksi välttämään muovikassien ostoa, koska niistä tulee lisäkuluja. Siis ostaako joku tänä päivänä vaikka viisi muovikassillista viikossa, niin kuin lehdessä esimerkinomaisesti kirjoitetaan? KK:n ehdottama kokkauksen kolmevarttinen (vähentää puolivalmisteiden käyttöä, kun tekee itse) puolestaan lienee heille, jotka muutenkin pystyvät keskittymään ruoanlaittoon. Lähdin hakemaan tosi halpaa ja tosi nopeaa, mutta sain keskivertoa.

Suuri Totuushan on se, että suunnittelu tiellä pitää. Se osattiin mainita jutussakin.

Mun mielestä olennaista on pitää kaapissa aina jemmassa muutamaa keskeistä ruoka-ainetta, kuten tomaattimurskaa, ruokakermaa ja kananmunia. Niillä tekee melkein mitä vaan. Lueskelin ihan hyvältä vaikuttavaa joulupukin tuomaa kirjaa The Vegetarian Family Cookbook (Nava Atlas), jossa oli järkeviä ohjeita kiireisille kokkaajille, joiden samalla pitäisi säästää. Listassa oli muun muassa nopeasti keitettäviä viljoja (kuskus tai bulgur), peruna, pasta, valmiskastikkeet, salsa, pitaleivät, tortillat, peruspakastevihannekset eli maissi, herne, vihreä papu, pinaatti.

Halpaketjuilla on omat tuotteensa, mutta Cookbookista sain vastauksen myös mielessä monesti pyörineeseen kysymykseen: mitä erityisesti kannattaisi ostaa luomuna. Koska en asu metropolissa, saattaa luomuosastolta löytyä kolme nahistunutta omenaa ja palsternakka. Hinta on kiitettävä. Ihan kaikkea en siis sieltä tule hankkineeksi...Tässä eniten torjunta-aineita sisältävät kasvikset (Jenkeissä): mansikka, paprika, pinaatti, kirsikka, persikka, cantaloupe, selleri, omena, aprikoosi, vihreä papu, rypäle, kurkku.

Olen ottanut tavakseni ostaa pelkästään EU:ssa tuotettuja vihanneksia, koska EU:n torjunta-ainemääräykset ovat luotettavasti (?) kontrolloituja.

Ja tykkään kyllä, kuluneesti sanottuna, lähiruoasta. Se on paitsi äärettömän taloudellista myös kukkaron sisältöä säästävää. Lähinnä sitten höystän ruokia jollain "kansainvälisemmällä" jutulla, niin kuin vaikka kookosmaidolla.

No, se siitä. Ruoka on mulle niin kiihottava aihe, että se alkaa näköjään kirjoittaessa rönsyillä temaattisesti joka suuntaan. Musta on ihanaa toisaalta pihistellä ja toisaalta joskus mennä överiksi ruoan suhteen. Olen pitänyt malttini karppauskeskustelussa, mutta pidän kyllä omassa elämässäni kiinni perunasta. Toisaalta en koskaan ole ollut pottua ja lihakastiketta -tyttöjä, joten perunoita tulee keiteltyä lähinnä sienikastikkeen kaveriksi tai pataruokiin. Mutta sanotaan nyt kiihkottomasti tässä ja nyt: selvää on, että ihmiset syövät liikaa lihaa ja maailma olisi parempi paikka, jos lihansyöntiä vähennettäisiin. Mutta jätetään tämä tähän.

Tässä vielä uusin arjenhelpotuskokeiluni, joka myös säästää:

Teen kerran viikossa kunnon muhevan pataruoan (tässä päivityksessäni mukana resepti!), johon heitän mukaan kaikkea mahdollista, joka sitten pitkin viikkoa ravitsee syömäreitä. Helpottaa kiireessä ja motivaatiopulassa.

Seuraava resepti on The Irish Times -lehden ruokaosiosta ja sen on kehitellyt Paul Kavanagh itsa4-ravintolasta Sandymouthissa. Tästä tuli itselläni tosi tulista, joten lasten annokset harkintaan tai malttia, jos yleensä mausteet hikoiluttavat liikaa. Itselläni makumuistot veivät Afrikan mantereelle...

Marokkolainen papupata

2 dl öljyä
3 isoa sipulia (sanoisin viisi suomalaista)
suolaa ja pippuria
1 iso inkivääripala
1 valkosipuli
1 ruokalusikallinen kanelia
1 ruokalusikallinen korianteria
2 ruokalusikallista jeeraa
3 ruokalusikallista mietoa currya
1 teelusikallinen chililastuja (oho, mulla tuli ruokalusikallinen, ehkä se selittää?)
4 purkkia tomaatteja (käytin kaksi 500 ml tomaattimurskaa)
4 ruokalusikallista hunajaa
1 appelsiini, kuorittuna ja pilkottuna
3 laakerinlehteä
1 purkki kikherneitä
1 purkki kidneypapuja
1 purkki cannellinipapuja (käytin perus valkoisia papuja)

Syödään luonnonjogurtin ja tuoreen korianterisilpun kanssa.

Ensin öljy pataan, perään sipuli. Annetaan hautua oikein hyväksi suolan ja pippurin kanssa (varo polttamasta) ja lisätään sitten tehosekoittimella soosattu inkivääri ja valkosipuli (itse vain pilkoin) kera desin vettä. Jokusen minuutin kuluttua mukaan mausteet. Varo taas polttamasta ja anna ässehtiä kymmenisen minuuttia, jos meno padassa rauhallinen (ettei pala kiinni). Sitten tomaatti, hunaja, appelsiini ja laakerinlehdet.

Anna olla tunti padassa kannen alla ja odotellessasi valuta pavut. Lisää lopuksi mukaan kymmeneksi minuutiksi.

Makua voi viilata sitruunalla ja Tabascolla.

Satsista riittää useammalle aterialle. Ja on hyvää.

Miniarvonta

On ensimmäisen arvonnan aika. Palkinnot ovat pikkuisia, mutta
toivittavasti löytyy jokin sopiva. Otetaanpas tähän ensin säännöt
ja sitten palkinnot.

Voit osallistua arvontaan minimissään yhdellä ja maksimissaan
kolmella arvalla. Voit osallistua kommentoimalla tätä postausta.
Mainitse kommentissasi vähintään arpojen määrä ja toivomasi
palkinto. Huom! Tässä tuli tämän horinan tärkein ohje!

Saat yhden arvan liittymällä lukijapaneeliini (tuossa oikeassa
palkissa oleva Lukijat). EDIT: Tietenkin saa arvan siitä, jos on jo lukija!

Toisen arvan saat kertomalla kommentissasi, millaisia juttuja
haluaisit blogistani lukea.

Kolmannen arvan saat hoksauttamalla arvonnasta omassa blogissasi tai
jos kerrot blogistani jollekin sellaiselle kaverille, jota
kirjoitukseni saattaisivat kiinnostaa.

Arvonta päättyy 8.1.2011!

Ennen kuin listaan palkinnot, kerron hieman blogistani, jos vaikka
olet sattunut paikalle ensimmäistä kertaa etkä vielä ole ehtinyt
tutustua kirjoituksiini.

Olen pitänyt blogia nyt lähemmäs vuoden ja kerron tässä
puuhasteluistani, eli kaikenlaisesta käsin tehtävästä tekemisestä.
Olen harrastelija ja pidän täydellisyyden tavoittelun toimistani
kaukana, mutta pyrin silti kirjoittamaan aiheista, jotka
kiinnostaisivat muitakin puuhastelijoita. Toki blogini on ennen
kaikkea arkisto ja vuosikalenteri. Kasvukauden aikaan mietin
pihapuuhia, talvisin sisäpuhdetöitä. Filosofisempaa puolta
blogissani edustaa puuhastelupohdinta, jota voisi kutsua
kulutuskriittiseksi lifestyle-tuumailuksi.

Sen verran voin itsestäni paljastaa, että olen ammatiltani
kirjoittaja. Olen perheellinen ja asun keskikokoisessa kaupungissa.
Luonteeltani olen toimelias ja ärhäkkä, ja puuhastelun lisäksi
luen, kirjoitan ja liikun. Jos tunnet minut, kiva! Pidetään silti
henkilöllisyyteni poissa blogini sisällöstä.

Ja lopulta palkintoihin :) Nämä kuvaavat blogini sisältöä ja
valikoituivat aika luonnostaan. Toivottavasti löytyy jokin mieluinen!

1. Yllätyssiemenpaketti. Sisältää siemeniä, joita voi kasvattaa
ikkunalaudalla.

2. Yllätyskirja. Kierrätän sinulle yhden kirjoistani. Voitettuasi
voimme sopia, mikä olisi mieluinen.

3. Pastasetti. Kierrätän sinulle pastankeittoon liittyviä
tarvikkeita, muun muassa pastakauhan.

4. Naistenlehtiläjä. Sisältää aikakauslehtiä. Jos asut kauempana,
saatan joutua rajoittamaan ihan pariin kolmeen lehteen. Voimme sopia
tarkemmin lehtitoiveistasi.

5. Pikku kangasylläri. Kerro, mistä tykkäisit, niin katsotaan
löytyykö.

Blogini ruhtinaana ja hirmuhallitsijana en osaa vielä sanoa, montako
voittajaa arvon ja miten, se riippuu teistä lukijani. Kuitenkin
kivasti ja reilusti, niin kuin Ruotsissa. Epäselvyydet täsmennetään
tarvittaessa vaikka editoimalla.

Toivottavasti blogini löytää uusia lukijoita! Minusta kun olisi niin
mukava vuorovaikuttaa, saada kommentteja ja löytää uusia kiintoisia
blogeja.

Arpaonnea!

Öinen profetia

Näitä huolen täyttämiä öisiä hetkiä, jolloin en toiveestani
huolimatta nuku, alkaa olla sen verran, että ihan muistuu teiniajat
mieleen. Voi mavonsilimä, sanoisi tonttu Toljanteri.

Öisessä harhaisuudessa on siis hyvä profetoida. Julistan, että
pirstaleisen tiedon aika on pian ohi ja alamme jälleen vaatia kunnon
kokonaisuuksia. Lähdekritiikki korostuu ja ajat, jolloin mikä tahansa
randomilla arvottu vastays netistä kelpaa näsäviisasteluun ja
nokkapokkailuun, ovat pian ohi.

Siirrytään jälleen enemmän asiantuntijuuteen. Ei missään
äärimielessä, mutta vaikka nyt siten, että Facebookin
statuspäivitysten merkitys vähenee, mutta blogien suosio pysyy. Vai
onkohan tämä vain oman sisäisen maailmani luotausta, kun olen
hitaasti herätellyt itsessäni bloggaajaa ja blogien seuraajaa.

Tieto rakentuu, ja tällä hetkellä tieto rakentuu kuin korttitalo:
huterasti, vailla kunnon perustuksia. Aikakauslehdetkin pullistelevat
sitä saastaa, mitä näemme liikaa muutenkin: twiittauksen pituisia
mielipiteitä vailla perusteellista erittelyä. Luulet ostavasi
mielenkiintoisen artikkelin ja löydät hötöksi taitetun
jutunrepaleen, jossa on kerätty mielipiteitä Facebookista!

Blogit ovat viehättävästi kerroksellisia. Ne syventyvät,
täydentyvät ja luovat tarinan. Aion oppia hyödyntämään niitä
lisää. Saa vinkkailla!

Kettu ja hanhi -tunika

Raglanhurmiossani tein illan päälle vielä tunikan, jonka olen joskus
aiemmin leikellyt. Hieman turhamaisesti aioin kuvata sen settinä
leggingssien kanssa, mutta legginssit on ompelematta ja kohde nukkuu,
joten kuminauhan mittaus jää myöhäisempään ajankohtaan.

Kangas on Michas Stoffecken tuotantoa, mutta olen ostanut sen Michas-
hintaan Lieblingsstuckesta (puhelin ei anna vaihtoehdoksi pisteitä u:n
päälle). Tämän on suunnitellut Hamburger Liebe ja värit ovat
livenä antrasiitinharmaa ja fuksia.

Villin Viikingin testausta

Facebookin Ompeluelämää-ryhmässä on kehuttu Ottobren Villi
Viikinki -kaavaa (6/2010), joten kokeilin sitä pienimmässä 86-
koossa. Onpa helppoa, vaikka tökkinyt on milloin mikäkin.

Kankaat: Ylimpänä LiandLon Kalastavia karhuja, Facebookin
Kangashamsterit-ryhmän kangasvaihto. Keskimmäinen jämäpala Znokin
Iloisia norsuja yhdistettynä hamsterivaihtoon, takakappale ja hihat
siis Znokin raitaa. Olin hyvin iloinen tästä raitavaihdosta. Vimppa
loppu jämäpala LiandLon Kultakutria, hihat ja takakappale Ikasyrin
salaisesta paketista.

Melko värikästä menoa.

Lomalla

Lomalla on leppoisaa. Siksipä en taidakaan päivittää blogiani näin
loma-aikaan. Suomeksi sanottuna en ehdi mietiskellä mitään, joten
palataan asiaan vuonna 2012, ellen sitten pala edes asian viereen
jollain spontaanilla hetkellä.

Sen verran voin paljastaa, että pukki osasi vaihtaa Kodin Kuivalehden
tilauksen Viherpihaksi, jesjess! Olin kyllästynyt KK:n lifestyle-
lässytykseen, joten otetaan suhteeseen välimatkaa. Pläräilin
Kotiliesi-aviisia anoppilassa. Se voisi toimia, jos olisi aavistuksen
vähemmän ihmiskeskeinen. Vaikeuksista kertovat ihmisjutut aktivoivat
maailmantuskaani.

Pieni toivo minussa heräilee, kun mietin tulevaa vuotta. Jos jotenkin
tehostuisi ja ehtisi ranchille. Tai saisi puuhattua pihalla. Siinäpä
toivetta seuraavalle vuodelle. Kasvukautta odotellessa pohdintaa ja
ompeluhommia.

Kuluta, kuluta

Meinasin olla ahdistunut kuluttamisesta, kun valtiovarainministeri hoki televisiossa että kuluta, kuluta! ja joulukin tulee, mutta mulla oli niin kiva ilta, ettei enää huvita tilittää.

Olen tutkaillut jenkkiläistä minimalismikirjoittelua. Otan mielelläni vastaan ajatuksia siitä, mistä kaikesta voisinkaan luopua ja ehkä tulla onnellisemmaksi sillä tavoin, mutta mua nyt ei vielä aivan vakuuta, jos joku kertoo suurena paljastuksena, ettei uusimpien muotivaatteiden ostaminen tee onnelliseksi.

Minähän olen keräilijä. Mulla on sinänsä paljon tavaraa ja kiinnyn siihen. En tiedä noin muuten, mutta oikeastaan puuhastelu, joka sitten toisaalta vie pois konsumerismin turhimmilta aalloilta (ostan kasvin, en vaatteen jne), myös lisää kaman määrää. On haraa, lapiota, hallaharsoa, on ompelukonetta, saumuria ja kankaita, on askartelutarvikkeita ja rempparytöläjiä...En tiedä, olisinko parempi ihminen, jos en puuhastelisi. Olisiko mulla jalommat elintavat. Yksi kaverini on hylännyt maallisen omaisuuden, mutta matkustelee mannerten välillä. Vertaa siinä sitten, kumpi on pahempi, akvaario vai travellerien pendelöinti. No, en oikeasti tiedä.

Kun elämä tasoittuu, siinä on niin monta sudenkuoppaa, mihin pudota. Onko omistusasuminen synti numero yksi? Se tuo turvallisuushakuisuutta. Milloin ahneus kehittyy? Tuosta työstä saa parempaa palkkaa kuin toisesta...Lapset lisäävät romukarnevaalia, vaikka tavara kiertääkin omistajalta toiselle ja puhtaimmat vaatteet pääsevät pesun jälkeen toiselle kasvajalle. Onko pikkusormi annettu, jos hankitaan auto. Se laiskistaa monin tavoin, aktivoi kuluttamiseen ("lähdetäänö käymään cityssä?")...Onko kuluttaminen helppo tapa viihtyä?

Olen taas valvonut näiden asioiden parissa, ja asuinkumppanini ärisi, että jos tulee taantuma niin tulee taantuma, hän ei halua tukea yhteiskuntaa, jonka toimivuus perustuu kuluttamiselle. Jo Marx on muotoillut kapitalismin kiroista, mutta silti kukaan ei länsimaissa tunnu olevan tästä skitsofreenisestä toitotuksesta vapaa.

Nyt niitä karsimisvinkkejä tulemaan. Tapoja eritellä todellisia ja kuviteltuja tarpeita.

Itse laitan näin alkuun kymmenen kohtaa, monet varmaan tuttuja:

1. Siivoa vaatekaappi ja vie huomenna osa joulupatakeräykseen.
2. Tee joululomalla inventaario ja myy osa tavarastasi huutikseen.
3. Lahjoita kirjoja, joita et enää aio lukea.
4. Myy tai anna pois levyjä, joita et kuuntele.
5. Anna pois kenkiä, joita et enää tarvitse.
6. Korjaa rikkinäisiä tavaroita, jotka ovat korjattavissa.
7. Tee itse jotain, jonka voisit ostaa.
8. Vältä kaupungilla kuljeskelua.
9. Kun käyt kaupassa, tee kauppalista etukäteen.
10. Vaihda kuluttamisesta saamasi hyvänolontunne johonkin muuhun hyvänolontunteeseen. Liiku, harrasta enemmän seksiä tai laita hyvää ruokaa.

Etenkin tämä viimeinen kohta on mun helmasynti. Haaveilen muutoksista (remontti, piha, ompelukset) eivätkä ne pysähdy koskaan. Minne olen menossa?

Huomautus mokkapaloihin liittyen

Se piti sanomani, että nuolaisin liian aikaisin mokkapalojen suhteen: uusi reseptikehitelmä ei ollut suksee ja lisäksi tuli ällötys koko mokkapaloja kohtaan, koska olen syönyt niitä lounaan sijaan...

Kokeilut siis jatkuvat, kunhan selviän joulun sokerimääristä...Saa laittaa reseptivinkkejä tulemaan...

Tuunaa oma marimekkosi -- syöttötuoli

Mää en ole mikään erityisen luova tuunaaja, mutta vanha syöttötuoli oli päässyt sen verran irstaaseen kuntoon, että oli pohdittava, heitänkö sen menemään vai teenkö sille jotain. Ja vaikken käytännön ihme olekaan, en ole myöskään niin puusilimä, ettenkö tajuaisi uudelleen päällystämisen olevan harkinnan arvoista. Syöttötuoli kun oli päällystetty pastellisella kankaalla, jonka edellinen syömäri oli purrut ja repinyt irti niin, että vaahtomuovi tursusi tuolin selkänojasta.

Ihan tyylipuhdas suoritus tämä ei ole, koska vahakangas on ostettu uutena (Marimekon Purnukka, Erja Hirven vuonna 2008 suunnittelema) ja on taas sininen eli fiksaatiovärini sisustuksessa, mutta tähän "trendikkääseen" pyökkiin ja sinisävyiseen alakertaamme se on oikein passeli. Kohdistin mustikkapurnukan selkänojaan ja leikkelin sopivat palaset, ammuin niittipyssyllä kohdilleen ja se oli niinkö siinä.

Huomatkaa, että muita vauvaperheitä lohduttaakseni en siistinyt syöttötuolia vaan se on kivettyneessä soossissa -- näin vauvat syövät kaikkialla, ei aihetta epätoivon alhoon. Kaikki hinkkaus on pois omasta laatuajastasi, mieti sitä seuraavan kerran, kun siisteyskirppu puree sinua. Tänne saa kyllä tulla siivoamaan...

Työkalupaita

Ikasyrin salaisesta paketista saamani 40 sentin pätkä työkalutrikoota sai kaverikseen sinapinväriset resorit. Kauheaa turausta tämän paidan kanssa ja melko epäsiistiä jälkeä, mutta pitää siistiä vielä käsin saumurilankoja kiinni ja silleen. En tajua mikä siinä on, mutta monimutkaisemmista mekoista tulee ihania ja onnistuneita ja paidat menee perseelleen?! Seuraavaksi kokeilen kyllä jotain raglanhihaista.