Tarkoitus olisi palata pohdiskeluihinkin tässä aivan pian.
Ekana muutama pääsiäiskuva olohuoneesta, sillä haluan keskittyä nyt myönteiseen: meillä ei oo ihan kamala siivo! Lisäksi luin uusimmasta Trendistä, että joku saattaisi haluta luoda kotiinsa boheemin pariisilaisen tunnelman. Siihen kuuluvat muun muassa puolihuolimattomat kirjaläjät. Aha! Katsokaapa tuonne ikkunan viereen. Siellä se sisustuselementti lymyilee!
(Trendi-lehti kuuluu kuukausittaiseen eskapismiini.)
Akvaariota en koskaan ole sisustuslehtien sivuilla nähnyt, mutta tuolin takaa se kurkistaa, ja kohta selviää, minkä aasinsillan tähän vetäisen...
Koristellut vitsat ovat kivoja.
Lapset tuo väkisillä harmauteen sesonkeja. Siitä heille kiitos.
Sitten asiaan eli rakkausasiaan. Viikko sitten kävin siirtämässä yhden akvaarion ja nappasin sieltä yhden punatimanttiahvenkoiraan kaveriksi kuvassa näkyvälle henkilölle eli Katjalle. Huomasin heti, että tyypeillä synkkaa, rupesivat uiskentelemaan niin sanotusti samassa seurassa.
Viikkoa myöhemmin huomasin jotain muutakin...
Katja kovasti leyhytteli pikku munia...
Poikakaveri saapui. Pusu!
Leyhyttely ja vartiointi jatkui yhteistuumin.
p.s. Kirjoittamisajankohtana emme voi enää puhua kudusta preesensissä. Eräs hra Nuoliainen kävi brutaalilla hiukopalalla.
Voi ei, herra Nuoliainen! :D Toisten rakkauden hedelmät menee ja popsii... Mullakin oli akvaario joskus kymmenen vuotta sitten, kun vielä seurustelin niiden päälle ymmärtävän poikaystävän kanssa. Siellä oli liejuryömijöitä ja omenakotiloita, ihan maailman hauskimpia otuksia, varsinkin liejikset. Ne kotilot oli lievästi sanottuja ällöjä kun ne alko tuuttailemaan munaryppäitään suoraan etulasiin, ja itse yritti syödä aamupalaa akvaarion edessä olevan pöydän äärellä. Poikaystävällä oli "perinteisempi" akvaario, Rio Negro-biotooppi, missä oli lippulehtikaloja ja sen semmosia, en muista enää tarkemmin. Niitä oli kyllä todella rauhoittavaa katsella, omakin häly päästä katosi kun seurasi niiden kiireetöntä lipumista paikasta toiseen...
VastaaPoistaIhan piti googlata liejuryömijä, kiitos sivistämisestä! En oo koskaan tainnut nähdäkään...
PoistaMunaryppäät etulasissa :D Voin kuvitella, ettei sun ruokahalua välttämättä olisi parantanut mun omenakotilokokemukseni, joka yhdistyy kirjoahvenharrastukseeni: mulla oli aivan viaton kirjoahven, en edes enää muista mikä, joka veti jättimäiset omenakotilot ulos kuorestaan ja siitä seurasi todella hidas ja tuskaisa kuolema! Aargh. Jäljelle jääneet kotilot saivat hyvin pian oman kodin...
Myös hra Nuoliaiselle ne maistuvat, mun kymmenet kierteiset on ryystetty ulos kuorestaan kuin spagetti.
Mulla oli joskus jotain biotooppiviritelmää mutta ihailen kyllä sellaisia harrastajia, jotka saavat sellaisen aikaan. Oma on tollainen seljanka...
Niin ja lehtikalat on kyllä todella rauhoittavaa seurattavaa!
PoistaOi omppuparkoja :D Me yritettiin aina poistaa ne munaryppäät ennen kuin ne kehittyi, mutta johonkin ne aina sai piilotettua jonkun möllykän ja sitten ne pari söpöä omppua olikin parisataa ei-niin-söpöä omppua :#
VastaaPoistaLiejuryömijät ovat kyllä persoonallisimpia kaloja mitä tiedän, oppivat tunnistamaan meidät ja söivät katkarapuja suoraan lusikasta tai sormista :) Eivät tosiaan ole kovin yleisiä kun vaativat omat reviirinsä ja murtovettä sun muuta, eikä ne pysty lisääntymään ilman vuorovettä. Olin rakentanut akvaarion kaikkien sääntöjen mukaan niin että reviirit on vedessä molemmissa päissä akvaariota ja keskellä on hiekkakumpu (vettä oli siis n. 15 cm, eli ei puolillaankaan akvaariota). Nämäpä muokkasivat sen mieleisekseen, ja lopputuloksena kaikki hiekka oli siirretty suulla keskeltä reunoille, sylkäisty sinne ja muotoiltu rintaevillä :D Ne kävivät siinä keskellä olevassa lammikossa sitten kastautumassa ja köllöttelivät kuka missäkin, yksi lempipaikka oli omenapuun oksalla melkein kansilasissa kiinni lampun alla :) Voi vitsi kun niistä oli iloa, viimeinen oli tosi pitkäikäinen, eli kymmenvuotiaaksi ja kuoli ihan vanhuuteen viime vuonna.
Akvaarioharrastus on kyllä kivaa kun sen osaa :) Kirjoahveniakin meillä oli jossain vaiheessa, ne on tosi kauniita. Jos olisi aikaa ja nykypuoliso olisi edes hiukan innostunut, hankkisin varmaan jonkunnäköisen tankin, mutta nyt näyttää siltä että jos meille jotain elukoita tulee niin ne on kanoja... :)
Kuulostaa ihan käsittämättömältä otukselta! :O
PoistaJep affenet on ihania mutta pippurisia ja repivät kasvit, ei siis kovin vehreää aquascapingiä tiedossa, toki riippuu ahvenesta... Ja joo, hyvinvoivat tankit on ilo silmälle. Huonovointiset taas jotain ihan muuta :/
Kanat on hyvä idea!
Käännät veistä haavassani, tahdon nimittäin taas akvaarion!! Teininä sellaisia omistin ja nyt olen monien muuttojen suivaannuttamana päättänyt, että seuraava akvaario tulee vasta "loppuelämän kotiin". En kestä odottaa!
VastaaPoista...noo joku ihan pieni purkki, jota ei voi laskeakaan...? Muistelinkin, että haaveilet omasta pöntöstä! Just muutin yhden tankin viikko sitten, ei se niin kamalaa ollut...
Poista