Eräs pitkän linjan "kollegani" palsta- ja puutarha-asioissa pyysi mua ilmoittamaan, kun tulee sipulikukkien paras aika. Sitten kahvia tai teetä pihalla, kiireetön hetki kukkien parissa. Joo se passaa. On ilo, jos pienenkin puutarhan pienet kukat voivat joskus inspiroida, ja toivottavasti näin käy.
Rupesin miettimään, missä asioissa kaipaisin itse inspiraatiota tai mistä voisin ammentaa voimaa. Mitkä on toteutumattomia haaveita? Ehkä jonkun sellaisen siisti koti, joka ei joudu sen eteen siivousnatseilemaan? Tai mahdollisesti onnistuneet upeat kierrätysompelut? Ehkäpä jonkun kasvihuone...?
En kaipaa isoja haaveita vaan oman kokoisia, toteutettavia tai haaveiltavia, sellaisia että niiden parissa voi viivähtää hetken. Esimerkiksi tätä iltaa en aio kuluttaa työasioihin vaan ajattelin haaveilla uuden Mekkotehdas aikuisille -kirjan parissa. Turha siis kadehtia mahtavia suuria pihoja, joita en jaksaisi laitella, tai korkeakattoisia koteja tai vanhoja kartanoita, joita en jaksaisi rakkaudella hoitaa. Tämä pieni on nyt just sopivaa.
Pieni ON sopivaa. Peruna kerrallaan on helpompi onnistua, saada valmista, pärjätä. Pienessä ihanauus ja kauneus on siinä silmän alla, kaikki kerralla, ei tarvitse etsiä. Ison kanssa hukkuu, uupuu, kokee epäonnistuneensa ja helposti luovuttaa. Osaako sitä isoa arvostaakaan samalla tavalla?
VastaaPoistaVeit jalat suustani.
Poista