Luonnollista

Pohdin tänään höyhenenkepeästi, mikä on luonnollista. Eräs ystäväni totesi, ettei ole luonnollista, että joku muu hoitaa lapset silloin, kun he ovat pieniä. Minä epäilin asiaa evoluutiopsykologian näkökulmasta ja kysäisin kommenttia darwininsa lukeneelta toiselta ystävältä, joka sanoi, että lasten hoitaminen yksin on sinänsä luonnotonta, jos siis lähdetään kärjistämään, koska laumahan ne lapset hoitaa.

Asiakokonaisuus on sinänsä toki moniselitteisempi, ja minulle jo käsite "luonnollisuus" on hämmennystä aiheuttava (huom. keskustelumme oli kepeä nettikeskustelu eli siinä ei mietitty sen syvempää ontologiaa millekään, sallittakoon siis luonnollisuus tässä yhteydessä vailla laajempaa selitystä). Luonnollisuushan tarkoittaa jossain määrin sitä, että niin asioiden kuuluisi olla. Siinä ainakin näennäisesti etäännytään omista valinnoista tyyliin että noku tein ite näin niin tää on oikein.

Luonnollisuuden näkökulmasta olen monelta osin itsekäs sika. Haluan tehdä paljon töitä, harrastan, läsnäoloni on muutenkin toisinaan niin ja näin. Ulko-oven suljettuani kurkkuani kuristaa, jos joudun puhumaan kodin asioista (paitsi läheisille ystäville) – mieluummin keskityn aivan muuhun. Intiimisti tunteeni ovat toki sinänsä mitä lämpimimmät.

Onkin oikeastaan hieman yllättävää ajatella, kun kuitenkin "luonnollisuutta" kannatan siinä mielessä että tykkään yksinkertaisista asioista, itse viljelemisestä ja itse tekemisestä (jos ajatellaan tätä "itseyttä" luonnollisuuden jonkinasteisena mittarina), että profiloidun ennen kaikkea kulttuuriseksi olennoksi. Olen levoton elämän tiimalasissa valuvista päivistä. Koen, että oma potentiaali on tarkoitettu käytettäväksi. Ja ajattelen, että elämä on minun elämääni. Lapset tarkoitettu asettumaan tähän kauhun tasapainoon, samoihin arvoihin, potentiaaliaan etsimään ja hakemaan.

Ehkä mulla ompelussa (ja leivonnassa) yhdistyvät kulttuurisen olennon hedonistinen itsekkyys ja luonnollisen olennon altruismi, jos siis haluaisin näin ajatella...

Tässä on kupeideni hedelmä uudessa pyjamassaan. Sekä vajaamittaisten pöksyjen että paidan kankaat ovat Käpysen mysteeripaketista, ja vaikkei tuo Riivali-kangas olekaan oma suosikkini, se on kyllä aika fantsu: hihoihin ja takakappaleeseen tuli erilaista kangasta kuin eteen, ja pyjaman omistaja pitää kankaasta suuresti. Lisäksi sävy on oikein soma.

Kerään huvikseni mysteeripaketista (45 euroa) ompelemieni vaatteiden lukumäärän talteen, nyt lukumäärä on kolme. Mysteeri kun oli minusta, kuten olen jo todennutkin, poikkeuksellisen hyvälaatuinen ja ilahduttava, ja tässä voi hieman vertailla hintaa uusina ostettuihin. Monesti kun uusia saa halvemmalla. Toki olisi järkevämpää käyttää vanhoja materiaaleja ompelussa, siihen totuttelen hiljalleen.

Tee ite perässä.