Maailmanhistoriassa on erilaisia aikakausia, jolloin vallitsevana henkenä ovat tietyt virtaukset. Tänään tuli vertailtua kotoiluilmiötä Biedermeieriin.
Minähän olen aiemminkin "hyökännyt" (iik!) kotoilua vastaan, varsinkin, kun selvästi itse haluaisin hakea siitä turvaa kuitenkaan aikeissani onnistumatta. Suhtaudun edelleen passiivis-aggressiivisen-ihastuneesti kauniisiin sisustusblogeihin, jotka jauhavat jonkin uuden tuotteen saapumisesta idyllin äärelle. Silmieni ahmiessa kuvia pelkään aina, että aivoni mätänevät, samanaikaisesti harhaudun aktiivis-aggressiivisesti vilkuilemaan läppärin reunan yli taustalla siintävää sikamaista kaaosta.
Biedermeier oli 1800-luvulla seurausta Eurooppaa piiskanneista levottomuuksista: tyytymistä kotiin ja keskittymistä turvallisuuteen ja mukavuuteen. Selvä se, Biedermeieria kuvataan hyvin pilkallisesti. Tuota pikkusieluiseen porvarillisuuteen käpertyvää kohtuullisuutta, hankinnoista haaveilevaa sisäistä tyhjyyttä, riskinoton välttämistä, silmien sulkemista pahalta maailmalta.
Eikö tuo kuulosta aika tutulta, tai siis nykyaikaiselta ellei peräti ajattomalta?
Joko vaikkapa Ukraina on vaikuttanut idylliin, onko someen vuotanut uudenlaista tiedostusta paikkoihin, joissa sitä ei ole näkynyt? Itse olen bongannut, että muotilehdissä otetaan pääkirjoituksissa liikuttavan pontevasti kantaa siihen, mikä on oikeasti tärkeää. Ristiriita on suloinen, kun lehti kauppaa bangladeshilaista laatukamaa ja pääkirjoituksessa ruoditaan maailmantaloutta ja ilmastonmuutosta. No, en paheksu, keinonsa kullakin.
Ehkä turvallisuudentunne on särjetty. Rauhattomuus hiipinyt rauhaan.
Niin tuttu tunne.. jotain JDL:n lehteä lukiessa tulee sellainen rauhaton ja epämääräinen olotila, etä tahtoisi itsekin asua sellaista hirsiseinäidylliä, ja sitten tulee vilkaisseeksi lehden yli ja tajuaa, mistä tuli se ärtymys. Pläääh. Pitäisi osata olla tyytyväinen siihen mitä on. Miten se on joskus niin vaikeaa?
VastaaPoistaSanopa muuta! Katsoin ihan vasta sellaisen leffan kuin Heräämisiä, joka oli tosi surullinen, ja oon ollut nyt pari päivää jopa ihan hetkessä kiinni, nauttinut kirjahyllyn pölyjen pyyhinnästäkin :P En tiedä, mitä se kateuden tapainen lopulta on, kun onnellisuus ei oikeasti ole hirsiseinistä kiinni! Vaikka onhan ne makeat...
PoistaJoo ja minä luin jostain ihan hiljattain sellaisesta ilmiöstä kuin "first world problems".. nää on just niitä. Tukka huonosti, seinä väärää materiaalia, kaavoituskokeilu ei onnistu. Oikeesti. Meillä menee aika hyvin. ;)
Poista