Olen ollut hirvittävän levoton, niin levoton, etten ole viitsinyt täällä asiasta avautua. Käsityöt olisivat mainio keino suitsia levottomuutta, jos vain jaksaisi ryhtyä.
Tänään on kiva päivä, koska ompelin tunnin pikkuompeluksena pienen lisän tyttären kaverille synttärilahjaksi. Kangas on hankittu joskus Metsolasta ja se on joustofroteeta. Joustofrotee on ilmeisesti tulossa muotiin ja vaikka se on vähän jäykkä ja kova, se on aivan mielettömän laadukas kangasmateriaali. Kestää paljon paremmin kuin kämäinen trikooliru (toki on laadukkaitakin trikoita ja huonolaatuisia froteita).
Kaavana on Ottobren (3/2013) ZigZag koossa 128 ja tämä on siis silikoninauhalla rypytetty Maxidots-hamonen. Toivon, että kuosi on riittävän simppeli, että tätä voisi pitää monenlaisten paitojen kanssa. Olen luvannut tehdä samaisesta kankaasta aikuisten koossa tunikan ja projekti on odotellut vuosia, olisikohan aika käydä toimeen...
Yritän palailla pikapuoliin asiaan. En haluaisi pihtailla aatoksiani, mutta pelkään, että ne menisivät turhan kummallisiksi, jos kirjaisin niitä puuhastelublogiini. Siispä armoa, itselleni ja muille.
Minäkin olen ollut! Siis ihan hurjan levoton! Mikähän siinä on, onko se tämä kevät?
VastaaPoistaSiteeraan itse Ismo Alankoa: kriisistä kriisiin...
PoistaMutta juu, lienee keväällä ja muilla vastaavilla suhdannevaihteluilla oma osuutensa.
Mutta sinähän olet edelleen järjettömästi kutimoinut?! Eikö se taltuta?!
En uskalla edes ajatella, miten kimpoilisin, jos en kutimoisi.
Poista