Hei, me yrjötään! Eli terveiset sairastuvalta. Lähdin itse liikkeelle flunssan avulla, sellaisella kuumeettomalla, aivotoiminnan täysin tukkoon vetävällä mallilla. Sitten kuopus alkoi oksentaa. Seuraavaksi isänsä. Odottelen tässä omaa suoritustani ja joutessani päivitän laiminlyödyn blogini.
Ehtoisa-parkaa on taas laiminlyöty. Sen sijaan, että se olisi saanut toteuttaa itseään jonkin näpertelyn tai huushollauksen äärellä, se on kärsinyt syrjäytettynä virumisesta eikä tilalla ole ollut kukaan sen kummoisempi hallitsija. No, näin on nyt menty. Ketään menestyjää ei täällä ole nähty, vain jotain epämääräistä kännykännäplääjää ja sittemmin flunssakoomaajaa.
Sen voin kuitenkin paljastaa, että olen tilannut jo kesän siemenet ja siis haaveillut kukka-asioita (ja muuta viljelemistä tietenkin). Haasteena vain se, etten ole vielä pätkääkään innostunut ja asunnossani lymyilee ripsiäisiä (jokin näennäisen viaton endeeminen kanta, joka riehahtaa sopivan uhrin löytäessään), joiden epäilisin iskevän taimistooni, jos sellaista lähtisin kasvattelemaan.
Aikaisemmassa kirjoituksessani mainitsemani Hyvän mielen vaatekaappi antoi viimeisen sysäyksen veronpalautussuunnitelmilleni: olin nimittäin jo kesällä suunnitellut käyttäväni ne 1) reppuun ja 2) käsilaukkuun. Kakonen antaa odottaa itseään, mutta repun tilasin tammikuussa. Ko. teos ei siis rohkaissut uuteen hankintaan vaan ehkäpä siihen ajatukseen, että kun jonkin on aika lähteä, seuraavan tulijan on oltava harkittu ja rakastettu.
Esittelen tässä aidossa toimintaympäristössä (kamat vielä sisällä ja odottamassa innokkaasti sängyn päällä päivän meininkeihin lähtöä) edeltäjän, Samsoniten kauan palvelleen yksilön, joka saa jatkaa elämäänsä yleisenä kauppa- ja kamanroudausreppuna. Tämän olkafyllingit ovat syrttyyntyneet, vetskari vioittunut ja lisäksi kuljettuaan maailmalla vuosikausia (tarkalleen ottaen 11 aktiivivuotta) se on kerännyt itseensä kaikenlaista eloperäistä ainesta. Lisäksi, minä kun en ole yhtään sportti- tai teknishenkinen, se on alentanut itsetuntoani ns. imakollisesti. Kun olen hiissannut kaupungilla huopatossuissa, toppahousuissa, toppatakissa ja naama punaisena ja selässäni on naaman kanssa kilpaa hehkunut tämä sinänsä uskollinen reppu, olen tuntenut oloni kirjavaksi muumiksi ja toivonut, etten törmäisi kehenkään tuttuun. Tällä on ollut vakavia riskejä ajaa kantajansa asosiaalisuuden tielle. Oli aika katkaista vaarallinen toimintamalli.
Tässä autenttisessa ympäristössään uusi reppu, jonka hommasin sillä suosituksella, että olkalaukkuversiona se on kestänyt lähiympäristössäni majailevan henkilön holtitonta käyttöä. Ominaisuudet on pohdittu ja syynätty ja värit mietitty ja homma on selvä. Kaiken päälle vielä viimeisen päälle komiat kuvat.
Mutta kirjoitukseni ei pääty tähän vaan peräpäässä vaani vielä yllätyksellinen kliimaksi: kävin tänään maksamassa tilaamani polkupyörän ja olen aivan hankintahurmiossa. Tämä onkin niin valtava uutinen että vaatinee ehkä jossain vaiheessa oman huomionsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tosi kiva, kun jaat aatoksesi!