Tuli mieleen siitä, kun on katsellut maailmaa pötköttelyperspektiivistä. Olen ollut iloinen siitä, että panostin kukkiin, kun loputkin porukasta sairastui ja meno on ollut hyvin löysää sittemmin.
En saa yleensä laiskana kastelijana pysymään näitä hengissä. Vai mikä on hengissäpidon salaisuus?
Lempivärini kukissa taitaa olla vaaleanpunainen. Se jaksaa puhutella niin sisällä kuin ulkona.
Se tosin tarvitsee kaverikseen kontrastia. Sain postiakin tässä, kesäksi tilaillut siemenet saapuivat!
En käsitä, miten olen saanutkin otettua näin epäselvän kuvan, mutta väliäkö sillä, kesähän sen todellisuuden vasta näyttää. Kasvimaalla lempikukkiani ovat perusklassikoiden (kehäkukka, samettikukka, auringonkukka,..) lisäksi kosmoskukat ja pioniunikot. Myönnän olevani henkeen ja vereen kukkamaussani romantikko! Imelinkään pinkki ei näytä hyvältä ilman kontrasteja, joten otan niitäkin huomioon.
Kasvimaalla saavat kukkia kaikki sävyt, takapihalla värimaailma on rajattu vaaleanpunaisen sävyihin, valkoiseen, vaaleansiniseen ja violettiin, myös ripaus mustaa on mukana. Etupihalla on enemmän värisävyjä: sinistä, keltaista, punaista, valkoista, oranssia.
Ehkäpä teen tämän vuoden haaveiluista järkevämmänkin katsauksen jossain vaiheessa. Nyt pitää ryhtyä paikkailemaan sairasteluputken tuhoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tosi kiva, kun jaat aatoksesi!