Tässä nyt sitten mun versio:
Epäkohdaksi muodostui ensinnäkin se, että päivänvalon ajan olin ikkunattomassa tilassa enkä Töölönlahdella. No, toiseksi ongelmaksi muodostui se, etten voi ottaa selfietä ilman, että mun naama olisi kuvassa. (Se takaa ainakin jonkinlaista anomuumiutta.) Kolmanneksi, mun asu ei valitettavasti ollut kovin kiinnostava.
Kuulemma tuli kuvakin väärästä kohtaa, ei edustavasti.
No, lisää päivän asuja seuraa, kun ompelen urheasti erinäisistä ei-mieluisista kankaista jos jonkinlaisia trendikuteita (sopii vilkaista esimerkiksi menevää merenneitopyjamaa edellisestä kirjoituksestani) samalla, kun ihmettelen, miten ja miksi mulle on päätynyt kaikki ne kankaat. Taisipa olla Mallikelpoinen-blogissa, jossa kysyttiin, miten kukainenkin saa estettyä kankaiden osteluaan (ja heille tiedoksi, jotka eivät moista harrasta, taatusti on jotain muuta kohtuuttomuutta vrt. mikä tahansa irrationaalinen addiktio). En loihenut lausumaan kommenttiboksiin mitään, mutta todettakoon, että niin epäinnostavaa on katsoa ei-innostavia kankaita, jotka kuitenkin on johonkin jo järkevyyden nimissä käytettävä, että kyllä se kuolettaa isommatkin himot. Mutta! Samaan aikaan on luvallista miettiä ankarasti, mitä oikeasti tarvitsee, ja tehdä vaikka pientä listaa, ja sitten kun läjät ovat kutistuneet, kääntyy uusi sivu. Viuh!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tosi kiva, kun jaat aatoksesi!