Tuntuu siltä kuin juhlapyhiin liitettäisiin paljon muiden odotuksia ja oletuksia sen sijaan, että ne olisivat omia. Lähdetään liikkeelle vaikka siitä, että itse saan kauhukohtauksen siitä, missä ollaan ja milloinkin, aivan kuin täysin tuulen riepoteltavina kuljettaisiin kodittomina koko joulu paikasta toiseen. No joo, on niinkin, että joulun tienoilla tulee tavattua paljon porukkaa, mutta kai elämä silti on omassa hallinnassa...
Juhliin liittyy myös valmiuden vaatimus: jos mun koti ei ole valmis jouluna, se ei ole valmis milloinkaan! Jos en muista ulkomaalaisia ystäviä joulukirjeillä tai mitä lie niin en sitten koskaan! Kellarin lattiassa on ollut kuukausitolkulla sormiväriä. Jos en pyyhi lattiaa jouluksi, pyyhinköhän koskaan?
Tiettyyn ikään saakka joulussa oli pelkästään saamapuolella: odotteli, mitäs kaikkea tähän jouluun onkaan järjestetty. Aikuistumisen myötä joulu sai valjun sivumaun ja markettien joululaulurallit alkoivat etoakin, kun vieri vieressä on ties mitä pussukkaa, nyssykkää ja glitteriä. Ehkä jossain vaiheessa saattoi tuntea innostusta siitä, että hei, pidin lapsena paperitähdestä ikkunasta, niinpä annan sellaisen lapsellenikin ikkunaan! Mutta nämäkin toisen kautta koetut elämykset ovat hailakoituneet ja tilalle on tullut joulun seiskan suorittaja: ekana adventtina laitetaan paperitähti, mutta saako sitä tuntumaan niin hyvältä?
Olen ottanut seiskan suorittamisen taiteenlajiksi ja pohdiskelen sitä aattoillan huristellessa lähemmäksi kuin isompikin uhka. Seiskan suorittaja myös valikoi niitä puolia, joista tykkää: ei, meille ei tuu olohuoneeseen punaisia tonttuja, laittakaa ne omiin oviinne!
Jouluangsteissani on kääntöpuoli: vastaan itse jouluni tunnelmasta. Yritän siis harjoitella seiskan edestä joulun omannäköisesti kivoja puolia.
Mun joulussa voi olla vaikka vaaleanpunaista, ainakin siinä on kukkia. Ikkunalaudalle laitoin vaaleanpunaisen ritarinkukan.
Piparkakkutalo on kaupasta ja koristeltiin se niin hävyttömän näköiseksi, etteivät tontut halunneet tulla. Petseille kelpasi.
Huom! Mulla on käynnissä jouluarvonta, jossa voit voittaa mieleisesi kaverini tekemän korun. Tästä pääset arvontapostaukseen.
Kelpaisi minulle tuo piparkakkutalo, niin makoisasti kuorrutettu :-) Meillä piparkakkutalo ei kuulu perinteisiin.
VastaaPoistaMeillä kuuluu nuo överimökit :P
PoistaMä oon vähän pöhelö, tiedän, ja toisaalta kun edelleen mennään mun vanhemmille jouluna (joten äiti hoitaa valitettavasti enimmän suorittamisen), joka joulu on jotenkin mun näköinen. Ja aina riemastun ihan kaikesta, nykyään etenkin siitä, että lapsi riemastuu jostain.
VastaaPoistaKai olennaisinta on lopulta kuitenkin, että muistaa, että kivaa pitää olla itselläkin (eikä vain toisilla, minkä mutsini välillä unohtaa.)
Mä haluaisin syödä teidän piparitalon.
Musta jouluhulluus on sinänsä myönteinen ilmiö! Jouluraivossani oon aina kateellinen kaikille onnessaan himmailijoille.
PoistaOnneksi meidän talon resepti on aika helppo: Annas-pakettitalo Prismasta. Persoonaton kuin keskinkertainen suomalaissisustusblogi (kaikella rakkaudella niitä kohtaan), lisää vain tolkuton määrä karkkeja ja sokerikuorrutetta. Voila!
Sinä olet nero. Nero. Mä keksin meille ipanan kanssa juuri joulunalusprojektin. Ite keksin. Sulta apinoimalla.
PoistaTämä vaatii todistusaineistoa!
Poistamä en ole vielä yhtenäkään jouluna päässyt kunnon joulustressiin. oisko sekin osin opittua? en muista että lapsuudenkodissa olisi suursiivoiltu tai huokailtu lahjojen ostamisesta. lootaa ja soossia kyllä väännettiin ja ehkä aattona oli vähän sellanen hypoglykeeminen ärtymys päällä, kunnes vihdoin oli potut ojossa ja leikkeleet rullattu ja vadit koristeltu salaatinlehdillä ja päästiin SYÖMÄÄN. olen opetellut omia jouluperinteitä 10v ajan enkä vielä kertaakaan tehnyt laatikoita. aika luopio. joka joulu on joulu kuitenkin tullut. ja lasten tultua pyhät on olleet vieläkin mukavampia. kristillisiä perinteitä kunnioitetaan ja lasten kanssa ollaan tehty kakku ja laulettu "paljon onnea vaan jeesus" :) näin meillä. vaan oli mulla ehkä yks joulustressi ja se tulee siitä että joulu yllättää joka joulu. kun on melkein aina 23.12 iltapäivään asti töissä, niin ei siinä ihan hirveesti ehi tunnelmia nostatteleen. senkin yritän muuttaa ja kuusi muutti meille jo viikko sitten :)
VastaaPoistaHypoglykeeminen ärsytys :D
PoistaArvostan myös Jeesuksen synttäreille omistettua kakkua.
Otan muuten kuusivinkistäsi vaarin ja harkitsen kuusta meillekin, just nythän sitä ihailisi mieluiten!